Joulu Afrikan auringon alla tai sametinpehmeässä trooppisessa illassa ei voi koskaan tuntua samalta joululta kuin aattoilta koto-Suomessa. Suomen talven mustassakin joulussa on enemmän joulutunnelmaa kuin joulussa kaukomailla. Kuitenkin joulun syvin olemus syntyy sydämessä.
Elämäni 45 joulusta olen viettänyt noin puolet Suomessa ja puolet ulkomailla. En ole koskaan ollut jouluihminen, joten jo parikymppisenä opiskelija joulut matkustaen maailmalla olivat minulle luontaisempia kuin joulut kotimaassa.
Teneriffan ja Madeiran parimetriset joulutähdet kirkkaassa auringonpaisteessa kuuluvat ensimmäisiin ulkomaan joulukokemuksiini. Jo tuolloin minulle kirkastui, ettei joulu palmujen katveessa tunnu samalta kuin Suomessa.
Viimeiset kymmenen vuotta Egypti on ollut toinen kotimaani. Joulun suosio arabimaissa länsimaisena karnevaalijuhlana oli suuri yllätys. Kairossa hotellit ja isoimmat supermarketit koristautuvat jouluun ja kotikulmieni kaupat myyvät joulukoristeita sekä kirkkain vilkkuvaloin koristeltuja muovikuusia. Erikoisin Kairossa näkemäni muovikuusi hehkui punaisen ja valkoisen sävyissä ja sen vilkkuvalot tuikkivat kuusenjuuressa olevasta kovaäänisestä macarenan tahtiin.
Joulua viettävät Egyptissä ensisijaisesti kristityt, mutta joulukoristeet kasvattavat vuosi vuodelta suosiota myös muslimien keskuudessa. Valtaosa Egyptin kristityistä viettää joulua itäisten ortodoksikirkkojen tapaan seitsemäs joulukuuta, mikä on ollut kansallinen vapaapäivä myös Egyptin muslimeille vuodesta 2003 lähtien.
Jeesus-lapsen lahja tärkein jouluperinne Kairossa
Lapsuudenkotini jouluperinteisiin kuului jouluevankeliumin lukeminen. Pienen tytön mieltä kiehtoivat erityisesti mystiseltä vaikuttavat itämään tietäjät, joiden Jeesus-lapselle tuomista lahjoista kullasta, suitsukkeesta ja mirhasta ymmärsin vain kullan olemuksen.
Kymmenen vuotta sitten vierailin ensimmäisen kerran Omanin sulttaanikunnassa ja jäin kerrasta koukkuun suitsukkeeseen – siihen oikeaan ja samaan, jota Matteus evankeliumissaan kertoo tietäjien tuoneen lahjaksi Jeesus-lapselle.
Lahjasuitsuke oli Boswellia sacra -puun kivettynyttä pihkaa, joka kaksi vuosituhatta sitten oli kilohinnaltaan kullan veroista. Pihkaa tuottavia puita kasvaa vain muutamassa paikassa maailmassa. Omanin ja Jemenin rajaseuduilla rannikolla ja vuorenrinteillä sekä kuivuneissa joenuomissa kasvaneen ja yhä kasvavan puun pihka on aina ollut laadultaan parasta ja arvostetuinta.
Kymmenen vuoden ajan hehkuvan hiilen päällä sulavan pihkanpalan valkoinen savu ja huumaava tuoksu ovat olleet erottamaton osa Kairon kotini tunnelmaa. Joulun tienoilla suitsuke saa aivan erityisen merkityksen; lapsuudessa itämaan tietäjien lahjoja pohtiessani en olisi osannut edes haaveilla, että Jeesus-lapsen kallisarvoinen lahja on joskus kotini käyttötarvike ja erityisesti joulunajan tunnelman nostattaja.
Kairon jouluperinteitä
Kairossa asuvien ulkomaalaisten ja monien suomalaisten joulunaikaan on perinteisesti kuulunut osallistuminen EU-maiden joulukuun alussa järjestämään hyväntekeväisyysbasaariin. Nykyään Kairosta saa lähes mitä vain elintarvikkeita ja Ikeasta kunnon kynttilöitäkin, mutta aiempina vuosina eri maiden myyntipöydiltä löytyi arvokasta täydennystä joulukoristeisiin ja -ruokiin. Joulubasaarin joulupukki on monena vuonna ollut suomalainen.
Suomalainen joulupukki on vuosittain vieraillut jakamassa lapsille pienet lahjat myös Suomalaiset Egyptissä -yhdistyksen joulujuhlassa. Juhla on ollut suosittu perinne niin suomalaisten kuin suomalais-egyptiläistenkin perheiden keskuudessa.
Joulujuhlassa olen monien muiden suomalaisten tavoin huomannut, että Sylvian joululaulun sanat avautuvat ulkosuomalaiselle ihan toisella tasolla kuin Pohjolan jouluissa. Laulun viimeinen säkeistö nostattaa silmiin kiitollisuuden kyyneleet.
”Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.”
Muutamana vuonna Kairossa juhlistettiin joulua myös skandinaavisella joulukirkolla, jonka järjestänyt pastori Håkan Sandvik puhui myös suomea. Nykyään Kairossa ei ole suomen- tai edes ruotsinkielistä pappia.
Kiitollisuus ja eettiset joululahjat
Matkustaessani ja asuessani maissa, joissa edes perusihmisoikeuksien toteutuminen saati uskonnonvapaus eivät ole itsestään selviä asioita, on kiitollisuuteni itsenäisestä kotimaasta syventynyt vuosi vuodelta.
Egyptissä rikkauden ja köyhyyden kuilu kasvaa koko ajan. Vallankumouksen jälkeen yhä useammat perheet elävät taloudellisessa ahdingossa ja köyhyysrajalla, jopa nälässä. Kotiympäristössäni Kairossa sekä työtehtävissäni niin Egyptissä kuin viimeksi loka-joulukuussa Intiassa kohtaan jatkuvasti ihmisten hätää ja kurjuutta, joka pakottaa pohtimaan maailman epäoikeudenmukaisuutta.
Joululahjani ovat olleet eettisiä jo useiden vuosien ajan ja myös joulukorttirahat olen käyttänyt hyväntekeväisyyteen. Suomessa ja länsimaissa tavaraa on lähes kaikilla aivan liikaa. Pienelläkin summalla voi tehdä moninkertaisesti hyvää ja tuoda iloa vähävaraiselle perheelle sen sijaan, että kuormittaisi läheistensä jo entuudestaan täysiä säilytystiloja tavaroilla.
Suomi on antanut hyvät ja turvalliset eväät elämään. Ainoa asia, mitä ulkomailla Suomen joulusta todella kaipaan, on kynttilämerenä välkehtivän sankarihaudan juhlava tunnelma jouluaattona.