Hidas hoitoonpääsy voi viivästyttää syöpädiagnoosia. Tietyt oireet pitäisi aina tutkia syövän poissulkemiseksi.
Syöpädiagnoosi tulee osalle suomalaisista liian myöhään.
Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätöksiin perustuva, Lääkärilehdessä julkaistu tuore tutkimus kertoo, että Suomessa korvatuista potilasvahingoista noin 20 prosenttia liittyy diagnoosi- tai hoitoviiveeseen.
Syöpätautien diagnoosiviiveet muodostavat näistä suurimman ei-päivystyksellisen tautiryhmän.
– Diagnoosiviive voi tapahtua esimerkiksi niin, että potilaalle tehdyssä radiologisessa tutkimuksessa ei huomata kehittymässä olevaa syöpäkasvainta. Tai potilaan oireiden perusteella ei lähdetä tarpeellisiin jatkotutkimuksiin tai ei ohjata potilasta tarpeellisiin selvittelyihin, korvauspäällikkö Elina Muukkonen Potilasvakuutuskeskuksesta kertoo.
Korvattuja diagnoosiviiveitä ilmeni noin 50 syöpätapauksessa vuodessa, tutkimukseen valikoituneella kuuden vuoden jaksolla yhteensä 326.
Kaikki diagnoosiviiveet eivät todennäköisesti päädy tilastoihin. Potilasvakuutuskeskus lähtee selvittämään tapauksia vain, jos potilas itse, hänen omaisensa tai vakuutusyhtiö tekee vahinkoilmoituksen. Terveydenhuollon edustajat eivät voi tehdä vahinkoilmoitusta kenenkään puolesta.
Lääketieteen sukupuolivinouma vaarantaa naisten terveyden ja talouden. Juttu jatkuu videon alla.
10:22Miksi naisten terveyshuolia ei oteta tosissaan? Keskustelemassa naistentautien erikoislääkäri Aura Pyykönen ja terveydenhuoltoon erikoistuva lääkäri Nico Vehmas.
Varhainen diagnoosi voi pelastaa
HUS Syöpäkeskuksen toimialajohtaja, ylilääkäri ja syöpätutkija Johanna Mattson kertoo, että diagnoosiviiveen vaikutus syövän ennusteeseen on yksilöllistä.
– Potilaskohtaisesti sitä pystyy arvioimaan, jos tällainen tapaus tulee eteen. Mutta vaikutus riippuu syöpäsairaudesta ja viiveen suuruudesta, Mattson kuvailee.
Yleisesti ottaen tiedetään, että varhainen diagnoosi ja hoito on syöpäsairauksien lopputuloksen kannalta erittäin tärkeää. Ylen MOT-ohjelma kertoi keväällä, että hidas lääkäriin ja kuvantamisiin pääsy voi selittää osaltaan sitä, että Suomessa potilaiden eloonjäämisennuste on monissa syövissä huonompi kuin muissa Pohjoismaissa.
Potilasvakuutuskeskuksen Muukkosen mukaan pienin syövän diagnoosiviivevahingoista maksettava korvaus on joitakin satoja euroja kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta. Suurimmillaan summat nousevat tuhansiin euroihin, kun mukaan tulee pysyvän haitan, hoitokulujen sekä ansionmenetysten korvauksia.
– Potilasvakuutuksesta ei koskaan makseta korvausta siitä haitasta tai hoidosta, joka tarvittaisiin, vaikka potilasvahinkoa ei olisi tapahtunut, vaan ainoastaan siltä osin, jos hoito pitkittyy tai vaikeutuu viiveen vuoksi, Muukkonen huomauttaa.
HUS:n Mattson pitää erittäin tärkeänä, että Suomessa mitattaisiin aikaa ensimmäisestä oireesta syöpädiagnoosiin ja diagnoosista ensimmäiseen syöpähoitoon.
– Näitä tietoja tulisi myös julkaista, ja niihin tulisi reagoida jo hoitopolun aikana. Meidän tulisi toimia viiveettömästi, mutta ilman tietoa se on vaikeaa, Mattson sanoo.
Nyt perusterveydenhuolto näyttäytyy Suomessa pullonkaulana, jonne on hidasta päästä tai josta on vähintäänkin hidasta päästä eteenpäin. Tämä on Mattsonin mielestä ongelma, johon tulisi puuttua.
Mattson uskoo, että omalääkärimalli voisi nopeuttaa sairastuneiden tietä perusterveydenhuollosta syöpätaudeille. Kun hoitaja ja lääkäri ovat paremmin perillä potilaan terveydentilasta, tutkimuksia vaativat muutokset huomataan herkemmin.
Syöpätaudit etenevät yksilöllisesti. Jos jokin vaiva jatkuu lääkärillä käynnistä huolimatta, Mattson kehottaa hakeutumaan vastaanotolle uudestaan.
– Oireiden kanssa ei pidä jäädä odottamaan, Mattson sanoo.
– Toisaalta en ajattele, että ainakaan nämä erot, joita nyt on vertailuissa havaittu Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä syöpien hoitotuloksissa, olisivat yksittäisten kansalaisten harteilla. On yhteiskunnan tehtävä tuottaa ja jakaa riittävästi tietoa sairauksista sekä tarjota niihin hoitoa.
Mattson kannustaa osallistumaan väestöseulontoihin, joiden avulla joitakin syöpiä pystytään löytämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
– Kun seulontoja tehdään tietyissä ikäryhmissä, niin tutkitusti suurempi osa potilaista paranee, Mattson sanoo.
Iän ei pitäisi Mattsonin mukaan kuitenkaan vaikuttaa siihen, kuinka tosissaan syövän mahdollisuus otetaan, jos potilas hakeutuu oireiden takia lääkäriin. Oireen voimakkuudella ja kestolla on paljon enemmän merkitystä.
– Valitettavasti syöpätauteja voi esiintyä kaiken ikäisillä ihmisillä, Mattson muistuttaa.
Syöpätautien diagnoosiviiveissä suurimmat alaryhmät olivat tuoreen tutkimuksen perusteella rinta-, aivo-, keuhko- ja paksusuolisyöpä. Näistä kaikki aivosyöpää lukuun ottamatta kuuluvat myös Suomen yleisimpiin syöpiin.
– Aivosyövän kohdalla diagnostiikkaviiveeseen saattaa vaikuttaa, jos diagnostisena tutkimuksena tehdään vain tietokonekuvaus eikä magneettikuvausta. Magneettikuvaus on tarkempi kuvantamistutkimus, Mattson sanoo.
Mattson ei pidä oireiden googlettamista millään tavalla huonona asiana.
– Lääkärinä ajattelen, että se on hyvä vaan, jos potilas on itsekin kiinnostunut oireistaan ja terveydestään. Kaikkien ei tarvitse olla, mutta on tärkeää, että tietoa on saatavilla.
Syövässä voi olla samoja oireita kuin monissa muissakin sairauksissa.
– Kyse on erotusdiagnostiikasta. Riippumatta siitä, mitä taustalta lopulta paljastuu, tiettyjen oireiden kohdalla on poissuljettava syövän mahdollisuus, Mattson painottaa.
Syövän mahdollisia yleisoireita ovat esimerkiksi painonlasku laihduttamatta, pitkittynyt ja selittämätön kipu sekä uusi, kova kyhmy.
Veri ulosteen seassa voi kertoa peräpukamista, mutta myös syövästä; veri virtsassa voi kertoa virtsatietulehduksesta, mutta myös syövästä; ummetus voi kertoa vähäkuituisesta ruokavaliosta, mutta myös syövästä.
Väsymys on yksi malliesimerkki syövän yleisoireesta.
– On siis paljon oireita, jotka eivät ole syöpäspesifejä, vaan voivat selittyä myös muilla taudeilla. Silti niiden vuoksi pitää hakeutua lääkäriin, Mattson sanoo.
Oireet diagnoosiviiveiden vaivaamissa syövissä
Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätöksiin perustuvan tutkimuksen mukaan suurimmat alaryhmät syöpätautien diagnoosiviiveissä olivat rinta-, aivo-, keuhko- ja paksusuolisyöpä. HUS:n ylilääkäri Johanna Mattson tiivistää, millaisia oireita näissä syövissä voi tyypillisesti olla.
Rintasyöpä
(Yleensä aristamaton) kyhmy, joka ei häviä kuukautiskierron myötä
Kyhmy voi sijaita rinnan lisäksi kainalossa
Verinen tai kirkas vuoto nännistä
Rinnan punoitus, turvotus tai särky
Ihon tai nännin sisään vetäytyminen
Aivosyöpä
Jatkuva ja selittämätön päänsärky
Epileptinen kohtaus
Halvausoireiden kaltaiset puolierot
Henkiseen suorituskykyyn liittyviä oireita, kuten poikkeava väsymys tai aloitekyvyttömyys
Keuhkosyöpä
Pitkittynyt yskä ja/tai hengenahdistus
Veriset yskökset
Kipu
Toistuvat keuhkotulehdukset
Paksusuolisyöpä
Tummat tai veriset ulosteet
Suolen toiminnan vilkastuminen tai hidastuminen
Jatkuvat vatsakivut tai turvotus
Selittämätön väsymys tai anemia
Katso myös: Harhaluuloja ja tutkittua tietoa syövästä – voiko taudin välttää?
8:11Miten syöpäriskiä voi pienentää? Entä millainen yhdistelmä on syöpäriskin kannalta pahin? Haastattelussa Syöpäsäätiön lääketieteen tohtori ja pääsihteeri Juha Pekka Turunen.
