Olisiko tässä Chicagon autonäyttelyssä vuonna 1970 esitellyssä Mustangissa ollut kaupallisen menestyksen aineksia?
Milano-konsepti haastoi rohkeasti perinteisen Mustangin tyylilinjauksia.
Tämä rökäle olisi kaiketi kelvannut vaikka vauhtikyttä Bullitille. Kuten tunnettua, leffapoliisi Steve McQueenin pahisjahtiin ampaissut Mustang mallia 1968 aiheutti lievää suurempaa sekasortoa San Franciscon katuverkossa.
Samaan olisi epäilemättä yltänyt tämä Mustang Milano mallia 1970. Fordin mustelmansineen kiedotussa kanuunassa oli kaikki ainekset vauhtikansan lemmikiksi.
LUE MYÖS: Maapallon arvokkain Mustang vaihtoi omistajaa mielipuolisella summalla – jopa Steve McQueen jäi aikoinaan nuolemaan näppejään
Milano-autokonsepti esiteltiin yleisölle ensi kertaa Chicagon autonäyttelyssä helmikuussa 1970. Auto haastoi rohkeasti Mustangin perinteisiä muotoratkaisuja – kuten konseptin kuuluukin.
20 senttiä tavis-Mustangia matalampi
Sen tinkimättömästä olemuksesta päätellen suunnittelijat olivat todellakin päästäneet sisäisen Bullitinsa irti. Kärry oli kuin tehty takaa-ajoleffojen kaahauskohtauksia varten.
Konepellin roheat ilmanottoaukot muistuttivat iskuvalmiin pedon sieraimia. Etuileva keula kätki uumeniinsa etu- ja ajovalot, jotka sai tarvittaessa käännettyä näkyviin.
Keulasäleikön ja etuvalojen sisäänveto seurasi ääri-Mustangeistaan tunnetun autoguru Carrol Shelbyn aiempia ratkaisuja. Samankaltainen ratkaisu siirtyi myöhempiin vuoden 1971 Mustang-malliin.
Milanon tuulilasi taittui peräti 67 asteen kulmassa ja sen supermatala kattolinja jatkoi liukuaan aina pusumaisiin perävaloihin saakka. Jotakin auton linjakkuudesta kertoo se, että sen säkäkorkeus oli lähes 20 senttiä normaalia sarjatuotanto-Mustangia matalampi.
Lähes horisontaalisesti laskeva takaluukku aukeni sähköisesti. Suurimman osan pinta-alasta valtasi isokokoinen takalasi.
– Yksilöllisesti suunniteltu, spoilerilla varustettu takaluukku aukeaa aivan takavalojen saumasta. Se tarjoilee helposti saavutettavat ja runsaat tilat matkakantamuksille, Fordin messukansiossa kerrottiin.
Sisätilat oli verhoiltu 1970-lukulaisen estottomaan tyyliin violetilla nahalla ja plyysillä. Täydellistä!
Auton perävalot muistuttivat läheisesti joulukuusta. Kiihdytyksen yhteydessä ne vilkkuivat vihreää, kruisailuvaiheessa valot vaihtuivat keltaiselle ja jarruttaessa ne näyttivät normaalien jarruvalojen tavoin punaista.
Tyly kohtalo?
Tie oli siis taivasta – ja vähintäänkin Milanoa myöten auki. Mutta niin pitkälle ei koskaan päästy.
Milano-konseptia voikin pitää hukkaan heitettynä mahdollisuutena. Tutkielma passitettiin Fordin kassaholvien kätköihin parempia aikoja odottelemaan.
Jokin konseptissa silti viehätti. Auton muotokieli antoi esimakua vuosikymmenen kuluessa katukuvaan ilmestyneistä uuden polven katuraudoista.
Sen sijaan tulevien Mustang-polvien ulospanoon konsepti vaikutti yllättävän vähän.
Sen sijaan näyttää siltä, että Fordin hautomossa oli kehitetty viistoperä-Mustang, jota ei vielä oikein viistoperäksi osattu mieltää.
Tiettävästi Milano-konseptia valmistettiin lopulta vain yksi ainut kappale.
Sen kohtalo lienee sama kuin monen munkin Ford-aivomyrskyn – ennen autotaivaan porttia se tuomittiin ikuiseksi lupaukseksi ja pantiin prässiin.