Tampereen Vuohenojalla asuvan Timo Kaurasen kuistilta on suora näköyhteys naapurissa olevalle lumenkaatopaikalle.
Lue lisää:
Lumenkaatopaikka ei Kaurasta tai ketään muutakaan naapurustossa asuvaa erityisemmin ilahduta.
Kesät ja talvet paikallaan seisova lumivuori ei ole ainoastaan ruma, vaan sulaessaan myös aiheuttaa merkittävää hajuhaittaa kesäpäivistään nauttivalle Kauraselle.
Kuumimpinakin kesäpäivinä lumikasan tuntee selkänahassaan: jos tuulee oikeasta suunnasta, tuntee koko naapurusto lumikasasta hohkavan kylmyyden.
Vaikka kasaa pyritään pöyhimään säännöllisesti kaupungin kaivinkoneilla, ei toivoa sen sulamisesta näy.
Lumikasasta vain esteettisiä haittoja
Tampereen kaupungin maan ja lumen vastaanotosta vastaava rakennusmestari Matti Pokkinen pitää tilannetta asukkaiden kannalta harmillisena, mutta kertoo lumenkaatopaikan olleen kaupunkikaavassa jo pitkään.
– Olen täysin tietoinen ongelmista lumenkaatopaikan suhteen ja kaikista valituksista, mitä siitä on tehty. Paikka on kuitenkin asemakaavassa merkattu tällaiseen käyttöön ja osa taloista on rakennettu vasta jälkikäteen lumenkaatopaikan viereen.
Pokkisen mukaan lumenkaatopaikat eivät yleensä tarvitse erillisiä ympäristölupia, mutta Vuohenojan tapauksessa lupa haettiin vuosi sitten naapuruussuhdelain perusteella.
– Olemme tutkineet lumikasan vaikutusta alueeseen muun muassa meluun, pohjavesiin ja pintavesiin liittyvissä ongelmissa. Konkreettisia ympäristöhaittoja kasasta ei ole aiheutunut. Sen sijaan suurelta osin asukkaiden valitukset liittyvät alueen maisemaan.
Pokkinen ymmärtää asukkaiden näkemyksiä, mutta kertoo myös, ettei kaupungilla tähän mennessä ole ollut muita vaihtoehtoja.
– Järkevillä kuljetusetäisyyksillä olevia mahdollisia lumenkaatopaikkoja ei ole löytynyt, vaikka tätä on useaan otteeseen selvitelty. Paikka pysyy ainakin toistaiseksi Vuohenojalla.