Teemu Pulkkisen nimi tuli tutuksi suomalaisille kiekkoseuraajille jo 2010-luvun taitteessa. Hän ehti olla hetken aikaa pimennossa, mutta nyt hän palaa kansan silmien alle. Seurajoukkuetasolla 28-vuotias hyökkääjä tuntee olevansa juuri oikeassa paikassa.
Pulkkinen kuului suomalaisen jääkiekkoilun niin sanottuihin superlupauksiin 2000-luvun lopulla. Hän ja Mikael Granlund olivat suuren seurannan kohteina.
Heidän välilleen tuli kuitenkin ero. Granlund pystyi vakiinnuttamaan asemansa NHL:ssä. Pulkkinen ei.
– Vaikea sanoa, että mikä siinä oli. Ei ole yksittäistä syytä. En vain pystynyt pelaamaan tarpeeksi hyvin. Koska fakta on se, että parhaat pelaajat nousevat aina esiin ja saavat mahdollisuuksia. Sain itsekin – ainakin jonkinnäköisiä, Pulkkinen muistelee, nojaten heti perään realismiin:
– Se on raaka maailma. Tulosta pitää tehdä. Jos et pysty tekemään, niin seuraava pelaaja tulee kokeilemaan siihen sun paikalle. Jos hän tekee tulosta, niin se on sitten voi voi.
Pulkkinen vietti yhteensä kolme täyttä kautta Detroit Red Wingsin organisaatiossa. Näistä kaksi ensimmäistä menivät farmin ja NHL:n välillä. Viimeisimmällä Red Wings -kaudellaan hän pelasi pelkästään NHL:ssä.
Suurimmat vaikeudet alkoivat kaudella 2016-17, jolloin Pulkkinen pelasi yhteensä kolmen eri seuran riveissä. Minnesota Wildista hänet tiputettiin AHL:ään ja loppukaudesta hän pelasi Arizona Coyotesin riveissä.
NHL-uran jatko oli vaakalaudalla. Eteen tuli kuitenkin vielä yksi potentiaalinen sauma.
Pulkkinen pelasi pisimmän pätkän Pohjois-Amerikassa Detroit Red Wingsin organisaatiossa.
Hyppäys Venäjälle
Uusi kuvio oli lopulta yhtä tunteiden vuoristorataa.
– Olin aivan innoissani, kun Vegas otti minut NHL:n laajennusdraftissa. Ajattelin, että saisin jonkinlaisen mahdollisuuden. Mutta sitten koko kausi meni farmissa. Silloin tuli fiilis, että ehkä tässä kannattaa lähteä Eurooppaan ja katsoa jotain muuta. Farmisarja oli jo kierretty puhki.
– Vegas pelasi hyvin heti ensimetreistä lähtien ja he voittivat pelejä. Heillä kokoonpanon vaihtuvuus oli hyvin pientä koko kauden ajan. Ja sitten he menivät aina finaaleihin saakka. He eivät tehneet kokeiluita, vaan valmennusjohto peluutti voittavaa kokoonpanoa. En saanut mahdollisuutta, Pulkkinen sanoo.
Pulkkinen nakutti kyseisellä ”Vegas-kaudellaan” (2017-18) 75 AHL-ottelussa tehot 29+36=65. Tie ei kuitenkaan auennut.
Toissa kesänä uudeksi osoitteeksi tuli Dinamo Minsk.
Pulkkinen takoi kovaa jälkeä erityisesti menneen syksyn aikana. Hän oli Dinamo Minskin ykkösylivoiman pelote. 33 ottelussa Pulkkinen laukoi peräti 17 maalia.
Joulukuu toi eteensä muutoksen. Toinen Dinamo-seura, Dinamo Moskova hankki suomalaishyökkääjän itselleen vaihtokaupassa.
Pulkkisen mukaan hän on saanut varsin hyvin juonenpäästä kiinni uudessa seurassa. Yleisesti ottaen hän pitää siitä, missä hän on nyt.
– KHL on NHL:n jälkeen maailman paras sarja. Se on vauhdikas liiga ja siellä on vahvoja pelaajia. Kova miesten sarja.
Dinamo Moskova -siirron yhteydessä Pulkkinen allekirjoitti uuden sopimuksen. Tämä kattaa myös ensi kauden.
Pulkkinen nojaa vahvaan realismiin urapuheissaan. Hän jättää NHL-paluuhaihattelut vähemmälle.
– En ole edes miettinyt tuota sen kummemmin. Yritän pelata hyvän kevään ja saada ensi kaudesta urani parhaan. Katsotaan muuta sitten sen jälkeen.
– KHL on varmaan mulle hyvä sarja, Pulkkinen sanoo avoimesti.
– Toki. Koskaan ei kannata sanoa ei koskaan.
Pulkkinen takoo maaleja nyt Dinamo Moskovan paidassa.
Mestarivalmentajalle muistikuvia
Pulkkinen nähtiin viimeksi Leijonien paidassa kevään 2016 MM-kisoissa. Tuolloin Kari Jalosen luotsaama Suomen joukkue ylsi hienosti hopealle.
Toisen Jalosen, eli Jukka Jalosen kanssa yhteiset kokemukset menevät huomattavasti pidemmälle.
– Se taisi olla vuosi 2010, sama kausi, kun Suomi voitti maailmanmestaruuden. Pelasin silloin yhden EHT-pelin olympiastadionilla Venäjää vastaan. Ja olin MM-leirityksessä mukana muutaman viikon ajan, kunnes tipuin joukkueesta. Sitten Suomi voitti kultaa.
Kaksinkertainen maailmanmestarivalmentaja Jalonen ei heti muistanut valmentaneensa Pulkkista, kun hän puhui Ruotsin EHT-turnauksen valinnoista.
– No mää ainakin muistan, että pelasin silloin Jukan alaisuudessa! Siitä on toki yhdeksän vuotta aikaa, Pulkkinen naurahtaa.
Pulkkisen Leijonat-paluu tapahtuu isossa roolissa, sillä hänet asetetaan ykkösketjun laitaan Jori Lehterän ja Julius Nättisen vierelle. Pulkkinen kantaa myös suurta vastuuta Leijonien ykkösylivoimassa.
Maalitykkinä tutuksi tullut Pulkkinen on intoa täynnä paluun alla.
– Nämä pelit ovat aina näytönpaikkoja. Ja niin se on aina, kun pelaa Leijonissa. Totta kai pelejä seurataan muutenkin. Jos tässä ei kulje, niin sitten yrittää näyttää KHL-peleissä.
– Paikat ovat kunnossa, peli on hauskaa, niin mikäs tässä. Mennään peli kerrallaan ja katsotaan, että missä sitä ollaan, Pulkkinen sanoo tulevasta turnauksesta ja näyttösaumoista.
Kevään MM-kisojen suhteen hän löi jarrua.
– En ole miettinyt niitä kisoja. Pelataan nyt nämä pelit täällä ja KHL:n loppukausi. Katsotaan ihan rauhassa, Pulkkinen sanoo tyynesti.