"Tämän kokoinen osa, tila, tästä ajasta, maailman avaruudesta, pysyy kohdallaan tai liikkuu minun kanssani. Tässä vain aion muurata. Nyt panen laastia ja nyt asetan tiilen ja nyt kaavin liian laastin."
Leivinuunin rakentamisesta kertova Uuni (Otava) jäi lauantain vastaisena yönä kuolleen kirjailijan Antti Hyryn viimeiseksi teokseksi. Hän sai teoksesta Finlandia-palkinnon vuonna 2009.
Hyryn kustannustoimittajan ja pitkäaikaisen perheystävän Martti Anhavan mukaan Uuni on hyvä esimerkki Hyryn tuotannosta, jossa oivallukset ja metafyysiset pohdiskelut punoutuvat arkisten asioiden kuvaamiseen.
– Jos häntä yritettiin haastatella, että mikä on hänen kirjoittamisen tapansa, hän vastasi, että kyllä sitä aina jokin ajatus syntyy mieleen, kun istahtaa kirjoituskoneen ääreen, Anhava sanoo.
Ennen kirjailijaksi ryhtymistä Hyry opiskeli diplomi-insinööriksi. STT:n haastattelussa Finlandia-palkinnon saamisen jälkeen Hyry vertasi kirjan kirjoittamista rakentamiseen.
– Minun mielestäni hyvä kirja on kuin talo, jossa lukija voi olla ja asua. Hyvä kirja on tila. Pyrin myös tekemään avonaista tekstiä. Että kun lukija sitä lukkeepi, niin lähtisi ajatuksia liikkeelle, Hyry kertoi.
Tekstinsä näköinen mies
Hyry oli kuollessaan 84-vuotias. Hän syntyi Kuivaniemen entisessä kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla lestadiolaiseen yhteisöön.
Anhavan mukaan Hyry koki lapsuuden ja kasvamisen vaikutelmat voimakkaasti, ja ne ovatkin olleet hänen kirjoissaan oleellista materiaalia. Uskonto on läsnä teoksissa varsin eleettömästi.
– Esimerkiksi sanaa jumala ei taida löytyä montaakaan kertaa hänen tuotannostaan.
Anhava kuvailee Hyryä tekstinsä näköiseksi mieheksi: terävä-älyinen ihminen, jonka erinomainen huumorintaju tuli esiin niukasti ja vähäeleisesti.
– Hän oli ilman muuta matalan profiilin mies. Se oli varmasti myös luonnekysymys, mutta hän oli myös sisäistänyt pohjoispohjalaisen uskovaisen yhteisön käytöskoodit, että ihmisen ei ole sopivaa pitää itsestään meteliä.