USA 2004. Ohjaus: Steven Spielberg. Käsikirjoitus: Sacha Gervasi, Jeff Nathanson. Kuvaus: Janusz Kaminski. Leikkaus: Michael Kahn. Lavastus: Alex McDowell. Musiikki: John Williams. Tuotanto: Laurie MacDonald, Walter F. Parkes, Steven Spielberg. Pääosissa: Tom Hanks, Catherine Zeta-Jones, Stanley Tucci. Kesto:128 min.
Steven Spielberg on tehnyt neljä elokuvaa loistavan ja koskettavan Pelastakaa sotamies Ryanin (Saving Private Ryan, 1998) jälkeen. Edesmenneeltä Stanley Kubrickilta peritty AI-projekti (2001) paisui muodottomaksi ja hukkui lopulta Spelbergin puolen tunnin epilogiin valuttamaan siirappiin. Kaksi seuraavaa, Minority Report (2002) ja Catch Me If You Can (2002), sen sijaan pelittivät hyvin. Molemmissa Spielberg näytti miksi hän on niin menestynyt elokuvaohjaaja, kumpainenkin oli omassa lajityypissään mukaansatempaavaa ja taidokasta elokuvakerrontaa.
Nyt Spielberg jatkaa samoilla Hollywoodin kulta-aikoja kunnioittavilla linjoilla kuin Catch Me If You Can -veijarikomediassaan. Mukana on jälleen Tom Hanks ja lajityyppinä sympaattinen draamakomedia, joka onnistuu kumartamaan lähes joka puolelle pyllistämättä pahasti minnekään. Terminaali on viihdyttävä satu Mikä-Mikä-Maan lentokentältä.
Hanks esittää Viktor Navorskia, entisen neuvostotasavallan Krakosian kansalaista, joka on tullut New Yorkiin mystinen pähkinäpurkki kainalossaan. Miehen päästyä passeineen tarkastusluukulle tapahtuu kummia, äijän valtio on lennon aikana joutunut kaaoksen tilaan eikä viisumia Amerikkaan tipu. Takaisinkaan sotivaan maahan ei voi lähteä, joten Viktor jää nalkkiin lentoterminaaliin, jossa hän aloittaa selviytymistaistelun niin nälkää kuin miehestä vaikka kepulikonsteilla eroon halajavaa turvapäällikköä (Tucci) vastaan auttaen siinä sivussa kenttähenkilökuntaa rakkaushuolissaan ja paikallisia rakennusurakoitsijoita remonteissaan. Pakoon ei päästä myöskään romanttista ihastusta herttaiseen lentoemäntä Ameliaan (Zeta-Jones).
Spielberg ei halua maattoman miehen tarinaansa liikaa ärsykkeitä. Ripauksen yhteiskuntakritiikkiä saa päälleen aina yhtä kasvoton byrokratia, mutta muuten maahanmuutto-ongelmiin terroriuhista puhumattakaan ei puututa. Päähuomion saa henkilöt, joista tyypitellään helposti pureksittavia mutta ehkä suuri siksi viihdyttävän samaistuttavia. Tarinan ilkimykset ovat oikeastaan inhimillisiä ja Kennedyn lentokenttä mukava lentomatkustajan keidas; eli kaikki on silkkaa satua, mutta mikäs siinä.
Tom Hanks on mainio englantiaan liudentavana Navorskina, inhimillisyys on aina miehessä läsnä liikuttavalla tavalla. Stanley Tucci on myös hyvä turvapäällikön ilkimyksenä ja Zeta-Joneskin klaaraa pieneksi jäävän roolinsa romantiikan kuljettelemana lentoemona. Tarina on kuitenkin Hanksin hanskassa ja hän sitä kannattelee.
Lentoterminaaleissa asustavia heppuja on olemassa myös oikeasti, mutta Spielberg ei jää elokuvassaan julmaa todellisuutta kaipaamaan. Viimein paljastuu myös Navorskin pähkinäpurkin sisältö, joka on silkkaa Hollywoodia. Terminaali on mukava irtiotto arjesta, Filmikaupungin satu aidoimmillaan.
Teksti: Jari Rantala