Kalifornian viileät afrorokkarit Cedric Bixler ja Omar Rodriguez johtavat joukkonsa yhä syvemmälle psykedeelisen progeilun syövereihin uusimmalla Frances The Mute -levyllään. At the Drive-In -punkbändin rauniosta noussut The Mars Volta jatkaa kakkosalbumillaan bändin debyyttilevyn De-loused in the Comatorium’in viitoittamalla tiellä, mutta valmistaa materiaalit tällä kertaa entistäkin tinkimättömämmällä asenteella, jos mahdollista. Onhan se hienoa, että aiemmin kulttibändin statusta kantanut The Mars Volta uskaltaa iskeä levylleen yli puolituntisen kappaleen merkittävän kaupallisen läpilyöntinsä kynnyksellä.
Frances The Mute on tyylien sekamelska, kuten odottaa saattaa. Levyltä löytyy Pink Floyd -tyylistä peruspsykedeliaa, funkmetallia, punkvivahteita, espanjankielistä lattarirokkia ja välillä mukaan eksyy myös jazztapailua. Frances The Mute kantaa bändin debyyttialbumin tavoin jonkin sortin teemaa, joka aukeaa, jos on auetakseen, tarkkailemalla Cedric Bixlerin ajatuksenvirtaa.
The Mars Voltassa eniten kummastuttaa tietenkin se, miten bändi onnistuu pitämään homman kuosissa näennäisestä kaaoksesta huolimatta. The Mars Volta onkin epätodennäköisyyksien yhtye, joka onnistuu horjuttamaan musiikkimaailman luonnonlakeja. Ensinnäkin epätodennäköistä on se, että lattarifunkrockin ja progen yhdistäminen voisi toimia. Epätodennäköistä on myös se, että näin ”hörhöllä asenteella” tehty musiikki voisi olla kaupallisesti menestyksekästä. The Mars Volta onnistuu kuitenkin kahdessa edellä mainitussa kohdassa ja se onnistuu myös kolmannessa, kaikkein epätodennäköisimmässä asiassa. The Mars Volta yhdistää musiikkidiggareita yli tarkoin varjeltujen genrerajojen. On kerrassaan uskomatonta, että on olemassa yhtye, jota diggailevat tosissaan sekä nihkeän kriittiset indiepopparit että leukapartaiset pomppumetallin ystävät.
The Mars Voltaa kuunnellessa nousee toki mieleen, kuinka kauan bändi pysyy aidosti innovatiivisena. The Mars Voltan kaltaiset tyyliltään hyvin persoonalliset yhtyeet muuttuvat helposti omien maneereidensa kierrätyskeskuksiksi, jotka tekevät omaa ”kreisiä” juttuaan vain siksi, koska suuri yleisö sitä heiltä odottaa. Toistaiseksi tätä vaaraa The Mars Voltan kohdalla ei kuitenkaan ole. Bixler ja Rodriguez tekevät hyvää jälkeä ja tuloksena on yksi alkuvuoden komeimmista ja haastavimmista albumeista.
Levy-yhtiö: Universal
teksti: Tuomas Hellman