Tiia Rousu, 40, koki The Summit Suomi -ohjelmaan lähtiessään olevansa elämänsä parhaassa kunnossa. Norjalaisten voimakkaasti suolattu ruoka ja sairastuminen laittoivat kuitenkin kapuloita rattaisiin. Ohjelman myötä hän alkoi pohtimaan, mitä oikeasti haluaa tehdä tulevaisuudessa työkseen.
40-vuotias kätilö-sairaanhoitaja Tiia Rousu ei katso juurikaan lineaarista televisiota, mutta näki yhtenä päivänä siellä mainoksen The Summit Suomi -ohjelmasta ja totesi leikkimielisesti miehelleen, että tuollaiseen realityyn hänkin voisi hakea.
– Olen aina halunnut vuorille. Seuraavana aamuna heräsin viiden jälkeen töihin ja ensimmäinen ajatus mielessäni oli, että haen ohjelmaan. Kyhäilin aamiaisen aikana hakemuksen ja kuvasin työmatkalla videon. Tämä oli täysin päähänpisto, Tiia kertoi MTV Uutisille.
Seikkailusarjassa 14 toisilleen tuntematonta suomalaista lähtee yhdessä 15 päivän rankalle vaellukselle kohti norjalaisen Stetinden-vuoren huippua. Osallistujista jokainen kantaa mukanaan osuuttaan 150 000 euron voittopotista, ja summa, jonka he saavat lopulta vietyä vuoren huipulle annetun aikarajan sisällä, on heidän.
Ensimmäinen jakso nähdään MTV3-kanavalla sunnuntaina 12. tammikuuta kello 19.30.
Tiia kokee tällä hetkellä olevansa elämänsä parhaassa kunnossa. Hän treenasi ennen ohjelmaa esimerkiksi vaeltamalla ja juoksemalla ylämäkiä yhdeksän kilon painopeitto rinkassaan. Hän on tottunut tekemään noin 30 kilometrin patikointeja yhtä painava rinkka selässään.
– Sääriini kasvoi tämän ansioista aivan uudet lihakset! Ensimmäisessä jaksossa rinteen alastulo oli tämän myötä todella brutaalia, ja sääreni huusivat hoosiannaa. Olin tuolloin myös kipeä. Muutamaa päivää ennen lähtöä minulla oli järkyttävä päänsärky, enkä saanut oikein syötyä. En ollut ehkä ohjelmassa siinä elämäni parhaassa kunnossa.
Tiia kokee, ettei hänestä ole kieroiluun.
– Lisäksi norjalaiset tönkkösuolaavat ruokansa, mihin en ole lainkaan tottunut. Päänsäryn myötä minulle tulee paha olo, enkä saa syötyä. Siitä muodostuu kierre, ja siihen vielä jokin pöpö päälle, niin se on siinä.
Muista osallistujista Satu ja Roy muodostuivat Tiialle erityisen tärkeiksi.
– Royn sydän on kultaa. Kaikkien kanssa tulin juttuun, mutta heidän osuutensa korostui, kun sairastuin.
Hänen pelitaktiikkansa oli ystävän sanoman mukaan ”kill them with kindness”, eli vapaasti suomennettuna ”tapa heidät kiltteydellä”.
– Minusta ei ehkä ole kieroiluun. Tai vaikka olisikin, niin en tiedä, haluaisinko. Olen syöpäkeskuksessa sairaanhoitajana, joten tuntuu, että elämässä on murhetta jo muutenkin.
Tiia kokee sosiaalisuuden vahvuudekseen ohjelmassa. Hän tulee ihmisten kanssa hyvin toimeen ja on heistä kiinnostunut. Luonnossa liikkuminen on myös hänen vahvuutensa, joka valitettavasti kärsi sairastumisen myötä.
– Kestävyyteni on mieletön. Maasto oli todella raskasta, ja jaksoin vetää sen kipeänäkin.
Hän oppi tämän kokemuksen ansiosta ainakin nöyryyttä ja sitä, ettei itselleen kannata olla liian ankara.
– Olen joutunut käymään läpi valtavaa, vanhaa kehohäpeää, joka ei liity millään tavalla suoriutumiseeni, koska olin kipeä. Tämä sai myös miettimään elämäni suuntaa, kun olen ollut 20 vuotta hoitoalalla. Onko tämä enää sitä, missä haluan olla?
Tiia kokee kuitenkin olevansa oman alansa panttivanki, koska aikuisena kouluttautumiseen ei saa enää tukea. Hän toivoisi kuitenkin tulevaisuudessa voivansa tehdä työkseen jotakin luontoon liittyvää.
– Sellaista, missä saan rymytä metsässä ja tutkia sieniä ja sammaleita, Tiia jäi pohtimaan.