Nykypäivän kosmetiikkavalikoima vetää kuluttajan ymmälleen. Lupaukset ovat toinen toistaan houkuttelevampia, mutta tarvitsemmeko todella kaikkia meille tyrkytettäviä tuotteita? Ja ennen kaikkea mitä ne tekevät ihollemme?
Kauneudenhoidosta kiinnostunut ihminen pohtii kuumeisesti, mitä tuotemerkkiä käyttää ja mitä ei. Kemiantekniikan diplomi-insinööri Anja Nysténin mielestä jo kysymyksenasettelu on väärä. Olennaista olisi miettiä, mitä tuotteita ihminen ylipäätään tarvitsee.
− Esimerkiksi hiusvärit ovat kosmetiikan vahvimpia aineita. Kannattaa miettiä, miten usein kuormittaa elimistöään erittäin herkistävillä aineilla. Rakennekynnet ovat kenties koristeelliset, mutta ei niitäkään saa aikaan ilman allergioita aiheuttavia aineita, Nystén kehottaa pohtimaan.
Muita tavallisia herkistäjiä ovat muun muassa säilöntäaineina käytettävät formaldehydin vapauttajat ja tietyt hajusteet. Harkinnassa ei ole kuitenkaan kyse asketismista. Kuivaihoinen tarvitsee voiteita, eikä itsensä hemmotteluakaan tarvitse unohtaa.
− Itse käytän todella vähän kosmetiikkaa. Mietin, mikä kaikki on tarpeellista. Ihan kaikki, mitä meille esitetään, ei ole. Jos esimerkiksi sanotaan, että 25-vuotiaiden pitää alkaa käyttää ryppyvoiteita, ollaan vähän hakoteillä.
Hellävaraista meikinpoistoa
Nystén mainitsee omakohtaisena esimerkkinä ihonpuhdistuksen. Kaupan erikoistuotteiden sijaan hän käyttää tarkoitukseen apteekista saatavaa, koostumukseltaan hyvin kevyttä iho-lotionia. Parempaa meikinpoistoainetta ei ole tähän päivään mennessä tullut vastaan.
− Se levittyy ja huuhtoutuu hyvin ja poistaa meikit. Pesun jälkeen kasvoille ei tarvitse laittaa mitään muuta.
Tavallisesta meikinpoistoaineesta Nysténillä ei ole hyvää sanottavaa. Kosmetologikäynnin jälkeen mukaan tarttui asiantuntijan suosittelema tuote, joka osoittautui melkoiseksi pettymykseksi.
− Hieroin sitä naamaan ja huuhdoin, ja meikit vaan levisivät. Kasvoja piti hinkata pumpulilla erikseen, ja ihoon jäi siitä huolimatta outo pinta.
Tarkista käyttöikä!
Puhdistusrutiininsa ansiosta Nystén pärjää ilman kosteusvoiteita. Mikäli voiteita haluaa käyttää, on tärkeää kiinnittää huomiota laadun ohella niiden käyttöikään.
− Voiteiden koostumus muuttuu ajan saatossa, vähän kuin voirasia olisi auringossa. Purkkeihin on merkitty niiden säilyvyysaika. Jos purkissa on avattava kansi ja voiteella paljon pintaa, se härskiintyy helpommin.
Säilyvyyttä edesauttaa oikeanlainen säilytys; mieluummin hieman viileämmässä, eikä ainakaan kylpyhuoneessa, jossa lämpötilat vaihtuvat jatkuvasti.
Herkkäihoisen on syytä kiinnittää huomiota myös tuotteiden hajusteisiin. Nimien ja brändien ei kannata antaa hämätä. Esimerkiksi niin sanottu luonnonkosmetiikka voi olla oiva vaihtoehto, mutta ei välttämättä kaikille haitatonta.
− Olen itse kokeillut paria luonnonkosmetiikkamerkkiä. Kyllä ne hoitivat tehtävänsä, mutta tuoksu oli vastenmielisen voimakas.
Tuoksuyliherkkyys on todellinen ongelma
Oman ongelmansa muodostaa tuoksuyliherkkyys. Kyseessä ei ole allergia, vaan herkkyys erilaisille hajuille.
Tarkkoja lukuja tuoksuyliherkkien määrästä ei voida esittää, sillä vaivalle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Arviot vaihtelevat kymmenestä prosentista jopa puoleen väestöstä. Oirehtijoita on siis paljon.
− Hajusteita on joka puolella, esimerkiksi pyykinpesuaineissa, voiteissa ja hajuvesissä. Herkistyä voi myös liuottimille tai tupakalle.
Oireet voivat laueta varsin erikoisistakin lähteistä, kuten rakennusmateriaaleista. Tällöin oireilun syypään selvittäminen ei ole aina helppoa.
− Taloihin on tehty jopa homekorjauksia, mutta oireet ovat jatkuneet. Lopulta on käynyt ilmi, että tietyt lattiapinnoitteet ovat haitallisia kostuessaan.
Nystén kehottaa myös niitä, jotka eivät kärsi tuoksuyliherkkyydestä, suhtautumaan ilmiöön vakavasti.
− Kyseessä on todellinen ongelma. Jos joku tulee työpaikalla tai missä tahansa pyytämään, että voisitko vaihtaa hajuvettä tai jättää laittamatta sitä, niin en usko, että sitä tehdään kiusatakseen.
Kuvat: Colourbox.com
Studio55.fi/Jenni Kokkonen