Sukututkimusta voi tehdä netissä eikä vain pölyisissä arkistoissa.
– Internet on muuttanut sukututkimusta valtavasti. Ennen tätä pidettiin yleisesti eläkeläisten harrastuksena, koska he olivat sitä ryhmää, jolla oli aikaa istua arkistossa, Suomen Sukututkimusseuran järjestöpäällikkö Jens Nilsson sanoo.
Kokeile näitä sivuja
Vuosituhanteen vaihteesta alkaen sukututkimuksen päälähde, alkuperäinen kirkonkirja-aineisto, on ollut vapaasti käytettävissä internetissä digitaalisessa muodossa. Netissä surffailemalla voi päästä sukututkimuksessa 1800-luvun loppupuolelle asti, tietyillä varauksilla vähän pidemmällekin, mutta tietosuojalain puitteissa kuitenkin enintään vuoteen 1915.
– Se muuttaa tähän harrastukseen käytettävän ajan ja luonteen ihan toisenlaiseksi. Samalla se näkyy ihan selkeästi sukukirjojen ja sukututkijoiden määrässä ja myös siinä, ettei mitään stereotyyppistä sukututkijaa ole olemassa.
– Kun seuraa vaikka sosiaalisessa mediassa sukututkimuspalstoja, niin edustettuina ovat ihan kaikki ikä- ja sosiaaliryhmät.
Nilsson kehottaa netissä surffailevia muistamaan lähdekritiikin.
– Nettiaikana tilanne on se, että sukututkimusta julkaistaan hyvin eri laatuisina hyvin monessa eri mediassa. Siinä korostuu vastuullisen tutkijan tarve nähdä omin silmin, että ne tiedot oikeasti pitävät paikkansa.