Toimittaja Anna-Lena Laurén on vieraillut muutaman viime vuoden aikana säännöllisesti Pohjois-Kaukasiassa, kuten Tšetšeniassa ja Ingušiassa. Siellä hän on nähnyt jälleenrakentamisen riemun ja vieraanvaraisuuden, mutta myös äitejä, jotka odottavat kotiin siepattuja poikiaan. Näitä nuoria miehiä he eivät kuitenkaan enää koskaan näe: kidutuksen jälkeen heidät on murhattu ja haudattu.
Anna-Lena Laurénin kiinnostus Venäjää kohtaan alkoi jo opiskeluaikoina. Åbo Akademin opiskelijavaihdon myötä hän tutustui venäläisiin nuoriin ja paikallinen kulttuuri tuli tutuksi. Laurén teki paljon matkoja itänaapuriin, ja myöhemmin hän reissasi Venäjällä myös töiden merkeissä. Ylen Moskovan kirjeenvaihtajaksi Laurén pestattiin vuonna 2006.
Vasta seuraavana vuonna Laurén kiinnostui siinä määrin Kaukasian kulttuureista, kansoista, perinteistä ja uskonnoista, että hän matkusti Tšetšeniaan keväällä 2007. Hän halusi nähdä, mikä tilanne siellä oli sodan jälkeen.
Kuva: Anna-Lena Laurén
– Groznyissa oli jälleenrakennustyö käynnissä, siellä oli kahviloita, ravintoloita, puistoja, elämää, ihmisiä, iloa ja toiveita. Tšetšeniassa ihmiset ovat erilaisia kuin Moskovassa. Siellä vieraanvaraisuus ja tapa käyttäytyä kiinnittivät huomioni, työpaikoilla kätellään jopa vahtimestaria, Laurén kertoo.
Työskennellessään Laurén on huomannut, että paikalliset suojelevat häntä ja ovat valmiita ottamaan suuria riskejä vieraansa vuoksi. Kun toimittaja tekee uutisia Kaukasian alueella tapahtuvista ihmisoikeusrikoksista, siitä voisi seurata harmeja avustajille. Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelu FSB on seurannut Laurénia muutaman kerran tämän työmatkoilla.
– Sieppauksen riski on teoriassa olemassa. FSB on siepannut venäläisiä toimittajia ja kovistellut heitä, jotta he eivät enää palaisi alueelle. Ulkomaalaisen toimittajan sieppauksesta tulisi hankaluuksia heidän kannaltaan, sillä siitä voi nousta kova meteli.
Siepattuja miehiä kidutetaan ja murhataan
FSB:n sieppaamat toimittajat ovat kuitenkin vähemmistö kadonneiden ihmisten joukossa. Vuodesta 2006 lähtien Ingušiassa on siepattu 150 ihmistä, pääasiassa nuoria miehiä. Vaikka siepattujen omaiset uskovat, että miehet ovat vielä elossa, kaikki tietävät totuuden. Siepattuja on kidutettu, heidät on murhattu ja sen jälkeen haudattu tuntemattomaan paikkaan.
– Jotkut ruumiista on löydetty, ja niissä on ollut kidutuksen jälkiä. Olen nähnyt valokuvia siepatusta miehestä, jonka ruumis löydettiin. Häntä oli poltettu tupakalla, lyöty ja kädet oli katkaistu.
Kuva: Anna-Lena Laurén
Omaiset eivät yleensä näe siepattuja miehiä tai heidän ruumiitaan katoamisen jälkeen, mutta Dagestanissa ruumiita on palautettu perheille kamalassa kunnossa. Joskus taas kadonneen miehen hautapaikka paljastetaan omaisille rahalahjusta vastaan.
– Tämän takana on FSB tai sisäministeriön erikoisjoukot, ei ole olemassa muita vaihtoehtoja. He yrittävät taistella islamisaatiota vastaan. He osoittavat esimerkin, jotta moskeijoissa ei käytäisi. Venäjä ei osaa taistella islamia vastaan millään muilla keinoilla. Siellä ajatellaan, ettei Kaukasiassa ymmärretä muuta kuin väkivaltaa.
Itsemurhapommitukset lisääntyneet Tšetšeniassa
Kun pari vuotta sitten tilanne Tšetšeniassa oli toiveikas, nykyään esimerkiksi Groznyissa on ahdistava tunnelma. Laurén vieraili alueella viime viikolla ja totesi, ettei kaupungissa ole enää mukava olla. Itsemurhapommitukset ovat lisääntyneet ja ihmiset tuntevat olonsa turvattomiksi.
– Kesästä lähtien on tapahtunut kolme itsemurhapommitusta. Se ei ole tšetšenialainen ilmiö, eikä se kuulu heidän kulttuuriinsa. Se kertoo vaikutteista Saudi-Arabiasta tai muualta, vaikka en tiedä, mistä se tulee.
Laurén kertoo, että klaaniyhteiskuntana Tšetšenian on vaikea mukautua hirmuhallitsijana pidetyn presidentti Ramzan Kadyrovin yksinvaltiaan asemaan. Kadyrov on ollut vallassa jo useamman vuoden, ja on selvää, että vastustelua olisi esiintynyt ennemmin tai myöhemmin.
Ensi keväänä Laurén palaa takaisin Suomeen ja jättää Venäjän toistaiseksi taakseen. Yleisradio lopettaa ruotsinkielisen Moskovan-kirjeenvaihtajan pestin Venäjällä, ja Laurén siirtyy entiseen työpaikkaansa Hufvudstadsbladetiin osittain pääkirjoitustoimittajaksi ja osittain toimittajaksi, joka vastaa Venäjä-uutisoinnista.
– Minun jälkeeni tänne tulee freelancer, mikä on mielestäni huono ratkaisu, Laurén harmittelee.