Musiikkimanageri Tommi Liimatainen on ollut lähes kymmenen vuotta raittiina. Sitä ennen hän käytti paljon alkoholia ja palaa viinanhuuruisiin vuosiin tuoreessa Kaasu pohjassa -kirjassaan.
Musiikkimanageri Tommi Liimatainen lopetti juomisen kertarysäyksellä noin kymmenen vuotta sitten. Rellestysvuosistaan ja viinan voiman selättämisestä Liimatainen kertoo avoimesti Merja Asikaisen kirjoittamassa ja torstaina ilmestyvässä Kaasu pohjassa -kirjassa (Otava). Teoksessa käydään läpi niin aikaa ennen raitistumista kuin sen jälkeen.
Liimatainen laittoi korkin kiinni juhannuksena 2005. Tuota ennen veljensä Jonne Aaronin Negative-bändin managerinakin toiminut mies oli tottunut kosteisiin reissuihin niin bändin mukana kuin vapaa-ajalla. Kirjassa Liimatainen kuvailee pönkittäneensä aloittelevan managerin epävarmuutta alkoholilla. ”Tuntui vähemmän tuskaiselta olla tietämätön kännissä kuin tietämätön selvin päin. Kaikki oli kännissä helpompaa, vaikka itsestäänhän siinä teki samalla hölmön.”
Keväällä 2003 Negative edusti Ruotsissa Sweden Rock -festivaalia ennakoivassa tiedotustilaisuudessa. Tilaisuudessa alkoholitarjoilu oli pelannut ja Liimatainen edusti melkoisessa kunnossa. Seurauksena kotiinpaluu piti sisällään yllättävän suudelman, jota musiikkimanageri nyt kirjassaan pahoittelee.¨
”Olin jälkeenpäin aivan pelti kiinni. Matkalla Tukholman lentokentälle hukkasin kameran ja muuta arvokamaa. Samalle lennolle oli tulossa myös silloinen kansanedustaja Arja Alho miehensä kanssa. Menin halailemaan ja suutelemaan Alhoa. Alho oli aivan järkyttynyt. Mistään mitään piittaamatta minä vain selittelin, että tässä sitä viedään suomalaista musiikkia maailmalle. Liimataisen tyylitaju vähän petti, anteeksi Arja Alho!”
Syksyllä 2004 Liimatainen kertoo juhlineensa usein Kööpenhaminassa. Ulkomailla kun sai olla ja mennä rauhassa. Parhaimmillaan hän saattoi kännissä keksiä idean reissusta ja herätä seuraavana päivänä hämmennyksekseen Kööpenhaminasta. Eräällä kostealla reissulla hän päätyi uhkaavaan tilanteeseen alamaailman baarissa ja toisella taas rikkomaan lakia.
”Eräällä Köpiksen reissulla oli ylväs tarkoitus: halusin mennä halaamaan Merenneitoa. Vuokrasin isolla rahalla paikallisen hevosvossikan käyttööni. Sillä mentiin Pieni merenneito -patsaalle. Kuski oli aivan kauhuissaan, kun kiipesin kivelle Merenneidon viereen patsasta halailemaan. Sitähän ei saisi missään nimessä tehdä. Kuskin mukaan Merenneidon kiven päälle meneminen on niin iso rikos, että siitä joutuu pahnoille, jos virkavalta osuu paikalle. Minua ei silloin putka pelottanut. Vieläkin vähän hävettää kyseinen tempaus. Monista reissuista en muista mitään. Vain merkinnät luottokorttilaskuissa kertovat, missä milloinkin on oltu ja pantu haisemaan.”
”Onneksi minulla ei ollut koskaan kännissä minkäänlaista hinkua auton rattiin. Yhden ainoan kerran ajoin nuorena vähän juotuani lyhyen matkaa mökkitiellä. Siitäkin tuli huono omatunto, kuten oikein olikin. En ole koskaan tajunnut sitä, että halutaan kännissä ajaa autoa. Kun lähdin bailaamaan, kyydityksen hoitivat aina taksit ja vossikat, silloin ei ajettu itse. ”
MTV.fi tapasi Liimataisen ennen kirjan julkaisua. Videon haastattelussa musiikkimanageri kertoo, miten raaka prosessi kirjan teko oli. Miten kirjan työstäminen vaikutti yöuniin? Entä miten hänen puolisonsa Katri Helena suhtautui kirjaan sen luettuaan? Katso haastattelu videolta.
Liimatainen ja Otava lahjoittavat osan kirjan tuotosta ennaltaehkäisevään päihdetyöhön. Jutun lainaukset ovat teoksesta Kaasu pohjassa.