Mäkihypyn viimeiset kisat ennen Pyeongchangin olympialaisia on hypätty, ja lähtökohdat viiden renkaan kisoihin ovat selvillä. C Moren asiantuntija Toni Nieminen perkaa olympia-asetelmia kolmen kiinnostavan pointin kautta.
1) Suomalainen mäkihyppy elää Ahosen kautta
Suomella on haasteelliset lähtökohdat. Olympialaisiin ei voida missään tapauksessa lähteä mitali- tai menestyskiilto silmissä. Tuntuu vähän surulliselta todeta se tosiasia, että ainoa meitä auttava seikka on se, että vahvoilta mäkimailta putoaa sieltä väkisin kovia hyppääjiä pois. Puola ja Saksa kiertävät seitsemällä miehellä maailmancupia koko ajan, ja kiintiöpaikka rajautuu nyt heilläkin neljään hyppääjään per kisa. Se helpottaa Suomen urheilijoita tässä kohtaa.
Ja jos positiivisuuden kautta lähdetään rakentamaan, mäkihyppy on laji, jossa yllätykset ovat mahdollisia. Meidän pitää rakentaa usko siihen, että asioita tapahtuu nopeasti, kun vain sattuu oikea päivä kohdalleen. Uskon pitää säilyä, mutta realismi myös, ettei me nyt tapella mitaleista. Se on tässä kohtaa myönnettävä.
Puhtaasti suoritusten valossa ykköstykkimme on ollut Aallon Antti. Hän on ollut omilla näytöillään kauden selkeästi paras suomalainen mäkimies. Mutta kun mennään rengaskisoihin ja paineen alle, pakko minun on nostaa Janne Ahonen rutiinilla ja kokemuksellaan nuorten poikien edelle. Janne on kuitenkin fysiikaltaan ja edellytyksiltään edelleen potentiaalinen menestyjä.
Janne on hirveän tärkeä lenkki niin henkisesti kuin muutenkin tuolle nuorelle joukkueelle (Ahonen, Aalto, Andreas Alamommo, Eetu Nousiainen, Jarkko Määttä). Muillahan noista karkeloista ei ole kokemusta kuin Jannella. Suomalainen mäkihyppy väkisinkin kuolee tai nousee Jannen kautta.
Janne ja Antti pystyvät omalla hyvällä tasollaan hyppäämällä taistelemaan henkilökohtaisista top-20-sijoituksista. Ja joukkuekisassa meidän tavoitteemme on pakko olla kuuden parhaan joukossa. Kuudeskin sija joukkueena olisi jo ehjä ja hyvä suoritus. Kun kauden paras on kahdeksas, kuudes olisi jo miehekäs veto.
2. Kamil Stoch ykkössuosikkina, mutta tuleeko yllätyksiä?
Norja ja Puola tulevat todennäköisesti ratkaisemaan joukkuemäessä kirkkaimman mitalin kohtalon. Yksilöistä Kamil Stoch on kuumin nimi ja suurin voittajasuosikki. Näytöt ovat kovat ja miehen henkinen kantti on nähty. Ei hän todennäköisesti murene paineen alla Pyeongchangissakaan.
Haastajaosastoon voidaan nostaa ehdottomasti Saksan Richard Freitag ja myös tukku norjalaisia. Yllätysvalmiista puolalaisista löytyy Dawid Kubackia, Stefan Hulaa ja Piotr Zylaa, joka hyppäsi sunnuntaina äärimmäisen hyvin (Willingenissä kolmanneksi). On tällaisia nousevia uusia nimiä.
Kysymysmerkki on, mihin kuntoon yltyy Itävallasta Stefan Kraft. Hän on kuitenkin viimeisimmissä arvokisoissa putsannut niin sanotusti pöydän. Pakko miehen nimeä on pitää spekulaatioissa mukana.
Ja kun mennään olympiakisoihin, se on lajin luonteen tietäen ihan eri tilanne kuin maailmancupeissa. Neljän vuoden välein on kisat ja just se hetki, kun kaiken pitää osua kohdalleen. Paineet ovat ihan erilaiset. Silloin voidaan nähdä yksittäisissä kisoissa aina yllätyksiäkin.
Simon Ammannin tarina hyvin kuvastaa sitä. Hän on tosi menestynyt mäkimies muutenkin, mutta mitäpä muuta Ammann on oikeastaan koskaan voittanut kuin putsannut kaksi kertaa (2002 ja 2010) olympialaisissa henkilökohtaisesti kaiken. Juuri tämä on se juttu. Joku löytää viimeiset viritykset varusteisiin ja saa paketin kuntoon. Silloin tulos voi olla just sen näköinen. Sikäli yllätyksiäkin odotan kisoihin, mutta on selvää, että Stoch ja Freitag ovat kovimmat nimet tässä vaiheessa.
3. Itävallan kukoistus ohi – hetkeksi
Mäkihypyn mahtimaan Itävallan paras mies Stefan Kraft on maailmancupissa seitsemäntenä ja toiseksi paras itävaltalainen Michael Hayböck löytyy kokonaistilanteessa vasta 24. sijalta.
Itävallassa ei ole kuitenkaan muuta ihmeellisyyttä kuin pieni sukupolvenvaihdos käynnissä. Mäkihypyssä leikki on tänä päivänä niin rajua, että tuollainenkin mahtimaa tulee äkkiä loistonpäivistä alas.
Karua tässä yhtälössä on se, että Itävalta ei lukeudu edes joukkuemäessä mitalisuosikkeihin. He ovat etukäteisspekulaatioissa mitalitaistelusta pihalla joukkuemäessäkin.
Kraftille on yksilöistä tullut yksittäisiä onnistumisia. Kaikki tietävät potentiaalin ja mitä tapahtui viime talvena Lahdessakin (Kraft saavutti kaksi kultaa, yksi hopea ja yksi pronssi). Hänen kohdallaan kaikki on henkilökohtaisesti mahdollista. Mutta sen se vaatii Itävallalta, että Kraft saisi hurmoksen päälle. Se voisi helpottaa muidenkin hyppäämistä.
Sunnuntaina Willingenin maailmancup-kisassa nähtiin, että kyllä sieltä on tulossa nuorempaa kalustoa. B-maajoukkue hyppäsi hyvin. Seuraavissa kisoissa Itävalta on varmaan jo palannut taas mäkihypyn mahtimaaksi. Mutta näissä kisoissa se ei missään nimessä kuulu vahvimpien maiden joukkoon. Eteen voidaan nostaa Puolaa, Saksaa, Norjaa, Sloveniaa jopa. Kyllä Itävallalla tulee vaikeaa olemaan.
Mäkihypyn karsinnat ja kilpailut järjestetään Pyeongchangin olympialaisissa aikavälillä 8.–19.2.