Antti Luusuaniemen matka retkikunnassa päättyi, kun rakot jaloissa tulehtuivat. Hän kertoo, että eniten vuorikiipeilyssä häntä pelotti alas laskeutuminen.
Näyttelijä Antti Luusuaniemi on yksi Huippujengin kiipeilijöistä, jotka lähtivät Perun Andeille valloittamaan Tocllaraju-vuoren huippua.
Ohjelmassa nähtiin, kuinka näyttelijä lähti mukaan taivaltamaan kohti Tocllarajua, mutta matka päättyi kesken. Luusuaniemi selvisi yläleiriin yhdessä näyttelijäkollegansa Antti Reinin ja ex-poliitikko Leena Harkimon kanssa, kun hänen matkansa katkesi.
Miehellä oli ollut liian isot kengät, jotka olivat hiertäneet jalat rakoille.
– Olisin mennyt itse ylös asti niillä kintuilla. Tietysti kilta joutui ottamaan huomioon meidän kaikkien kolmen terveydentilan, jotka olimme yläleirissä. Ei se missään tapauksessa ollut oma päätökseni, että matkani loppuu siihen. Olisin varmaan niillä vielä kipitellyt menemään. Ei se matkan tekoa estänyt, mutta tietysti hidasti, Luusuaniemi toteaa.
– Rakot tulivat jo alkuvaiheessa ja siellä käveltiin paljon, niin rakot eivät saaneet parantua. Tietysti ne tulehtuivat ja märkivät. Käveleminen varsinkin ylös sattuu aika kovaa. Minulla kusahti se homma siihen, Luusuaniemi kertaa.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sinnikäs näyttelijä toteaa, ettei nouseminen ollut hänelle koskaan se kaikkein haastavin puoli vuorikiipeilyssä.
Eniten häntä mietityttivät laskeutumiset.
– Kyllä tietysti pelotti se, kun oli korkealla, vähillä energioilla ja väsyneenä. Onhan siinä aina se riski, että voi tippua. Ehkä se pelko oli myös siihen liittyvää, että kyllähän ylös pääsee, mutta vuorilta pitää tulla myös alaskin. Minusta alas tulot olivat aina kaikkein vaarallisimmat, niissä oli aina vaarallisimmat hetket, kun ihmiset olivat väsyneitä. Siinä saa olla tarkkana itsensä ja muiden puolesta, hän kuvailee.
Hän toteaa, että ylhäällä ihmiset kaatuilivat ja kompastelivat jatkuvasti, mutta hän ei osaa arvioida oliko mikään tilanne todella vaarallinen. Pahimmillaan kompastuessa olisi saattanut pudota monen sada metrin ajan.
– Luojan kiitos kaikki tulivat ehjinä takaisin. Kyllä sellainen vaara siellä oli läsnä koko ajan. Kyllä siellä lumikentillä huomasi oppaista ja kaikista, että tämä on ihan tosi paikka. Kyllä siellä pitää olla tarkkana. Kyllä se tuntui inhottavalta, kun yhtäkkiä humpsahti lumihangessa johonkin vyötäröön saakka ja luojan kiitos se matkanteko loppui siihen.