USA, 1997. Ohjaus: Mick Jackson. Käsikirjoitus: Jerome Armstrong, Billy Ray. Kuvaus: Theo van de Sande. Leikkaus: Michael Tronick. Tuotanto: Neal H. Moritz, Andrew Z. Davis. Pääosissa: Tommy Lee Jones, Anne Heche, Gaby Hoffman, Don Cheadle.
Tulivuori menee suoraan asiaan. Los Angelesissa maa järisee ja viemäreissä kuohuu kärventävä laava. Kaupungin kriisiyksikkö, seismologit, tutkijat ja palokunta ovat heti elokuvan alussa koolla tukahduttamassa jo käynnistynyttä katastrofia. Koko elokuvan toiminta keskittyy suunnitelmiin ja operaatioihin pysäyttää syöksyvä laavavirta, joka uhkaa tuhota suurkaupungin. Ihmiset yhdistävät voimansa ja taistelevat tiiminä hurjia luonnonvoimia vastaan.
Samaa aihetta käsitelleessä Dante's Peakissä suurta purkausta annettiin odottaa. Sitä pohjustettiin erilaisilla jännitteillä ja vihjeillä hartaasti ja pitkään, ja elokuvan henkilöiden luonnekuvia ja toiminnan motiiveja perusteltiin huolellisesti. Pierce Brosnanin näyttelemä tulivuorten tutkija oli Dante's Peakissä omistautunut tutkimukselleen juuri siksi, että hänen rakastettunsa oli aikoinaan menehtynyt tulivuoren aiheuttamassa onnettomuudessa. Se kerrottiin katsojille dramaattisena takaumana. Ja Helen Hunt näytteli Twisterissä naista, joka oli päätynyt tornadojen tutkijaksi menetettyään pyörremyrskylle isänsä. Sekin näytettiin motiiveja selittävänä takaumana. Tämänkaltaiset perustelut puuttuvat Tulivuoresta tyystin.
Elokuvan tempo on äärimmäisen nopea. Toiminta juoksee hakkaavasti leikattuina kuvina ilman suvantokohtia. Erikoistehosteet näyttelevät merkittävämpää roolia kuin yksikään näyttelijöistä . Sankarihahmo elokuvassa kuitenkin on. Tommy Lee Jones näyttelee neuvokasta kriisiyksikön päällikkö Mike Roarkia. Roarkilla on myös teini-ikäinen tytär, mutta isä-tytär -suhteella ei mässäillä, vaikka mies tekeekin pari uhraohkean sankarillista syöksyä tyttärensä pelastamiseksi. Katastrofielokuvissa on lähes sääntönä, että lemmikkieläin (yleensä koira) pelastuu. Koira kävelee myös Tulivuoren lopussa tuhkaisilla raunioilla vahingoittumattomana. Romanttista sivujuonta elokuvassa ei silti kaavasta poiketen ole. Se selittynee sillä, ettei elokuvan tempo anna romansseille aikaa kehittyä.
Tulivuori on huolella tehtyä actionia alusta loppuun. Koska se näyttää hyvältä, sitä katsoo sujuvasti ja ärsyyntymättä kuin uudenvuoden ilotulitusta. Ja kun ilotulitus on loppunut, siitä ei muista yhtään mitään.
Teksti: Minna Karila