Valmistusvuosi 1939. Ohjaus Victor Fleming. Tuotanto Selznick International Pictures/Warner home video. Kuvaformaatti 4:3, 1.37:1. Ääni Dolby Digital 5.1. Kesto 224 min.
Viime vuosituhannen ”suurin elokuva”, vuonna 1939 valmistunut Tuulen viemää on saanut arvoisensa dvd-julkaisun. Lähes neljä tuntia pitkä elokuva on sijoitettu kahdelle dvd:lle kommenttiraidalla varustettuna. Kahdella muulla dvd:llä on lisäksi yli viisi tuntia ekstramateriaalia.
Tuulen viemää on rakkaustarina ja selviytymistarina, jonka keskushahmo on nuori etelävaltiolaisen plantaasinomistajan tytär Scarlett O’Hara (Vivien Leigh). Scarlett rakastaa epätoivoisesti ja yksipuolisesti naapurin Ashley Wilkesiä (Leslie Howard), joka on kihlattu hyväsydämiselle Melanielle (Olivia de Havilland). USA:n sisällissota puhkeaa ja murskaa turvatun etelävaltiolaisen elämän perustat. Sodan murtama Scarlett ei kuitenkaan luovu unelmastaan, ja hän turvautuu äärimmäisiin keinoihin selvitäkseen sodan raunioista ja saavuttaaksen Ashleyn rakkauden. Kolmiodraaman ylimääräinen ”neljäs” kulma on Clark Cablen esittämä Rhett Butler, epämääräisen maineen omaava sotasankari, joka on ottanut tehtäväkseen Scarlettin valloittamisen.
Näistä aineksista tuottaja David O. Selznick ja ohjaaja Victor Fleming rakensivat elokuvan, joka ei ainoastaan ole yksi kaikkien aikojen rakkauselokuvista vaan myös yksi maailman menestyneimmistä valkokankaan tuotteista. 225 minuutin elokuvassa ei ole kohtaustakaan liikaa, Margaret Mitchellin tarina ja loistelias elokuvatoteutus antavat oikeutuksen jokaiselle minuutille.
Elokuva romantisoi häpeämättä 1800-luvun amerikkalaista orjayhteiskuntaa. Elokuvan valmistumista seuraavina vuosikymmeninä elokuvan yksisilmäistä arvomaailmaa arvosteltiin rankasti, mutta nyt 66 vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen arvovääristymät on helpompi laittaa historian syyksi. Loistavia Technicolor värejä ja häikäisevää kuvausta katsellessa on vaikea uskoa, että elokuvan tekemisestä on kulunut näinkin paljon aikaa.
Kiitos laadukkaasta kuvasta kuuluu entisöinnille joka on tehty varta vasten elokuvan 65-vuotisjuhlajulkaisua varten. Kuva on niin terävä ja värit niin tarkkoja, että tarkkaavainen katsoja pystyy erottamaan oikeiden lavasteiden ja maalattujen taustakuvien väliset rajat, jotka aikanaan onnistuttiin hyvin naamioimaan.
Elokuva on levyllä niin täydellisenä kuin mahdollista, mukana ovat niin alkusoitot, välisoitot kuin myös musiikki, jota soitettiin katsojille heidän poistuessaan teatterista. Miinuspisteitä levy saa laiskasti tehdystä suomennoksestaan. Ruudulle mahtuisi enemmänkin tekstiä, mutta kääntäjä jättää liian suuren osan hahmojen puheesta kääntämättä.
Tuulen viemää juhla-dvd –paketti on rakennettu suurella rakkaudella. Lisäaineistoa on paljon ja se on pääosin hyvin laadukasta. Elokuvan rinnalla katsoja voi kuunnella elokuvahistorioitsija Rudy Behmlerin kommenttiraitaa. Behmlerillä ei ole vaikeuksia pitää elokuvasta lähes neljän tunnin esitelmää. Elokuvan aikana Behmler ehtii esitellä kaikki elokuvan tekoon vaikuttaneet henkilöt sekä heidän elämäntarinansa. Tärkeimpien kohtauksien kohdalla Behmler kertoo taustoja ja anekdootteja. Behmler on miellyttävä kertoja ja hän tuntuu tietävän elokuvasta kaiken. Mikäli ajasta ei ole pulaa, ei ole työ eikä mikään katsoa elokuva uudelleen Behmlerin kommentteja kuunnellen.
Muu lisämateriaalia on jaettu kahdelle levylle. Ensimmäinen ekstralevy keskittyy itse elokuvaan. Levyn ydin on vuonna 1989 tehty kaksituntinen dokumentti elokuvan teosta. Elokuvan 50-vuotisjuhliin tehty dokumentti sisältää runsaasti alkuperäistä kuvamateriaalia elokuvanteon ajoilta. Arkistossa on säilynyt esimerkiksi kymmenien näyttelijöiden koekuvauspätkiä, jotka antavat hupaisaa kuva siitä, minkälaista tähtinäyttelijöiden metsästäminen parhaimmillaan oli. Dokumentti kertoo myös korutonta kuvaa siitä, kuinka kaaosmaista spektaakkelin kuvaaminen oli ja kuinka yksinvaltaisesti tuottaja David O. Selznick elokuvantekoa ohjasi. Dokumenttielokuvaa täydentää havainnollinen esitys siitä, miten elokuva onnistuttiin entisöimään nykyiseen loistoonsa.
Ensimmäiseltä ekstralevyltä löytyy lisäksi kansainvälisille katsojille tehty esipuhe, joka taustoittaa elokuvan tapahtumia. Samaa asiaa ajaa historiallinen lyhytelokuva The Old South, joka tehtiin Tuulen Viemää –elokuvan aikoihin. Vahvaa dokumenttiaineistoa täydentävät uutisfilmit vuosien 1939 ja 1961 ensi-illoista, sekä katsaus elokuvan trailereihin eri vuosikymmeniltä.
Toisella ekstraleyvllä esitellään elokuvan näyttelijät. Vuodelta 1990 peräisin oleva Vivien Leigh -dokumentti on asiallinen. Clark Cable olisi sen sijaan ansainnut tuoreemman dokumentin. Levyllä oleva 30-vuotta vanha dokumentti on kankea ja monin tavoin vanhanaikainen, ja sen esimerkkipätkät elokuvista ovat monin paikoin ala-arvoisia laadultaan. Tuoreimmassa dokumentissa tyylikkäästi ikääntynyt Olivia de Havilland kertoo omin sanoin, joskin varsin mahtipontisesti, elokuvan teosta sekä siitä, minkä mutkien kautta hän ylipäätään pääsi mukaan elokuvaan. Päähenkilöneliköstä ainoana hengissä yhä oleva de Havilland olisi ollut hyvä lisä myös kommenttiraidalla. Lopuissa henkilökuvissa esitellään lyhyesti elokuvan 16 muuta näyttelijää joukossa neljäs päänäyttelijä Leslie Howard, josta ei ilmeisesti kunnollista dokumenttia ole tehty.
Paljon tavaraa neljällä dvd:llä elokuvasta, joka kaikessa mahtipontisuudessaan ja vanhanaikaisuudessaan on viime vuosisadan suurimpia elokuvia kaikilla mittareilla mitattuna. Ehkä juuri nuo monien moittimat ominaisuudet ovat niitä, jotka ovat saaneet Tuulen viemää –legendan kestämään 2000-luvun puolelle asti. Neljän dvd:n juhlaboksi edesauttaa legendan jatkumista vielä seuraavat 65 vuotta.
teksti: Mikko Suhonen