Tuulivoimaloiden infraääniä jo vuoden mitannut Aunio Groupin toimitusjohtaja Antti Aunio on huolissaan siitä, että tuulivoimaloiden infraäänen terveyshaitoista kertovat ihmiset leimataan nyt hulluiksi.
– Mittauskuvista näkyy selkeästi tuulivoimaloiden tuottama jatkuva infraääni, sillä spektrogrammeissa näkyvät spektripiikit häviävät, kun voimalat pysäytetään. Olemme havainneet, että infraääni peittyy osittain kohinaan kovan maatuulen aikana, kertoo Aunio.
Aunio Group on kehittänyt infraäänimittalaitteen, jolla pystytään mittaamaan esimerkiksi tuulivoimaloiden tuottamaa infraääntä jopa yli 50 km:n etäisyydeltä voimaloista.
– Tarjosimme mittalaitteita ja mittaustuloksia ministeriölle, mutta he eivät ainakaan vielä ole tarttuneet tarjoukseemme. Meillä laitteita on tälläkin hetkellä kentällä reilut 20 laitetta ja dataa on kertynyt vuoden ajalta. On selvää, että infraäänellä on vaikutusta, mutta tarkempi tieteellinen tutkimus ja analyysi puuttuu vielä, toteaa Aunio.
Eipäs-juupas -keskustelu
Aunion mukaan ei tiedetä, miten pitkäaikainen altistus jaksolliselle monotoniselle signaaliäänelle vaikuttaa.
– Tämä ääni ei ole korvin kuultavissa. En halua analysoida sitä dataa, mitä meille on kertynyt. Tämä on pilottiselvitys, mitä olemme tehneet. Olemme mitanneet infraäänen lisäksi unta ja pyytäneet ihmisiä pitämään samalla oirepäiväkirjaa. Sen voi sanoa, että osalla oireet ja infraääni korreloi, mutta osalla ei, toteaa Aunio.
Auno ei halua ottaa kantaa keskusteluun vaan hän kerää dataa ensin parilta sadalta henkilöltä.
– Keskustelu on nyt liikaa eipäs-juupas -tasolla enkä halua ottaa kantaa vaan tärkeintä olisi nyt tutkia ja mitata kunnolla tuulivoimaloiden vaikutus. Kysymys kuuluu, onko infraäänellä ajallinen yhteys ihmisten kokemien terveysoireiden kanssa, pohtii Aunio.
Aunio nostaa esiin sen, miten esimerkiksi vielä 1970-luvulla migreenipotilaat leimattiin vielä luulosairaiksi lääkäreidenkin toimesta.
– Osa ihmisistä on herkempiä ja reagoi voimakkaammin infraääneenkin. Maailmalla on jo tehty tutkimusta, jossa on osoitettu, että voimakkaalla infraäänen signaalitasolla on terveysvaikutuksia. Nyt tarvitaan vielä lisää tutkimusta matalatehoisen infraäänen terveysvaikutuksista, toteaa Aunio.
Aunion mukaan tutkimustieto toisi selvyyden, onko infraäänellä osoitettavissa selvä syy-yhteys ihmisten terveysoireisiin.
Kurikka mittautti infraäänen kotinsa luota
Leena Kurikka muutti tuulivoimaloiden läheisyydestä, kun terveyshaitat kävivät liian suureksi. Aunion mittauslaitteet olivat Kurikan kotona kuukauden ajan.
Kurikka pitää ministeriön infraäänen terveyshaittojen selvitystä riittämättömänä.
– Tietojeni mukaan ministeriön kaksi laitetta olivat viikon ajan yhdessä pisteessä ja liian lähellä. Mielestäni sitä lähdettiin tutkimaan oletuksella, että infraäänestä ei ole terveyshaittaa. Infaäänihaitta leviää parista kilometristä viiteentoista kilometriin, sanoo Kurikka.
Kurikka sanoo, että hänellä käytössään käteen laitettava unta mittalaite ja sen lisäksi hän kirjasi päiväkirjaan ylös, kun oireita ilmeni.
– Minä muutin ensiksi sadan kilometrin päähän Ähtäriin, jossa kaikki oireet katosivat ja koiralleni palasi taas kiima. Talo myytiin ja jouduin muuttamaan. Asun nyt reilun kahdenkymmen kilometrin päässä Jalasjärvellä eli olen tuulivoima-alueella, mutta tämä on kauempana ja matalammalla maastossa kuin entinen koti, mikä oli suoraan turbiinien kohdalla. Täällä olen melkein oireeton ainakin toistaiseksi, toteaa Kurikka.
Kurikka sanoo tavanneensa perussuomalaisten Jyväskylän puoluekokouksessa runsaasti ihmisiä, joiden oireet olivat loppuneet heidän muutettuaan kauas tuulivoimaloiden infraäänen vaikutusalueelta.