Unohda sairaalasarjat – Näin leikkauksessasi oikeasti toimitaan

Leikkaussali on oikeassakin elämässä toisinaan tilannekomiikan ja toisaalta traagisten potilaskohtaloiden näyttämö, vahvistaa osastonhoitaja Nina Oksanen Herttoniemen sairaalasta.

Leikkauksiin liittyy kuitenkin ennen kaikkea rutiineja, käytäntöjä ja esivalmisteluja. Eroja televisiosarjojen todellisuuteen tulee jo siinä, miten potilas paikalle saapuu.

– Kaikki eivät tule piipaa-autolla. Leikkaussaliin päädytään kahta linjaa pitkin: päivystyksen kautta kiireellisenä tapauksena, tai sitten lähetteellä terveyskeskuksen tai yksityisen vastaanoton kautta, Oksanen kertoo.

Leikkauspäivänä potilas saapuu paikalle, hänet otetaan vastaan ja hän vaihtaa vaatteet. Potilasta ohjataan, opastetaan ja neuvontaa, ja hänelle annetaan mahdollisesti esilääkitystä.

Leikkausta edeltävien kuuden tunnin aikana ei saa kuitenkaan syödä eikä juoda, Oksanen ohjeistaa.

Valmistelut vievät aikaa

Sitten potilas saatetaan leikkaussaliin. Tässä vaiheessa suoritetaan alkutarkastus: varmuuden vuoksi potilaalta kysytään vielä kerran esimerkiksi nimi ja henkilötunnus ja mitä leikataan.

– Potilas autetaan leikkauspöydälle, ja hänet avustetaan leikkauksen edellyttämään leikkausasentoon. Jos leikkausasento on huono, voi esimerkiksi hermo jäädä pinteeseen, Oksanen selventää.

– Sitten aloitetaan anestesiavalmistelut, ja paikalle saapuu anestesialääkäri. Anestesia- eli nukutuslääkäri vastaa oikeanlaisesta puudutuksesta ja nukutuksesta.

Potilas valmistellaan ensin anestesiaan ja sitten itse kirurgiseen toimenpiteeseen. Joskus valmisteluihin menee enemmän aikaa kuin itse leikkaukseen. Iho desinfioidaan keltaisella pesuaineella, ja leikkausalue rajataan steriileillä leikkaustekstiileillä. Myös tarvittavat lääkintälaitteet, instrumentit ja muut tarvittavat laitteet, kuten ultraäänilaite, laitetaan käyttövalmiuteen valmiiksi.

Kirurgi saapuu paikalle, kun kaikki on valmista leikkauksen aloitusta varten.

Varmista, varmista, varmista

Leikkaustiimiin kuuluu ainakin kirurgi, anestesialääkäri ja kolme sairaanhoitajaa. Tämä kokoonpano tarvitaan jo turvallisuussyistä.

Turvallisuus onkin leikkaussalissa kaiken A ja O, Oksanen painottaa. Infektioiden ja lisävammojen välttämiseksi huolellinen hygienia on ensisijaista.

– Kaikki lähteen käsien pesusta, Oksanen sanoo.

Lääkärit ja hoitajat käyttävät aina myös maskia ja hiukset peittävää hattua. Toisin kuin lääkäriasemien mainoskuvissa näytetään, käytetty maski kuuluu aina roskiin eikä lääkärin kaulalle roikkumaan, Oksanen huomauttaa.

Leikkauksissa ollaan tekemisissä niin herkkien asioiden kanssa, että asiat varmistetaan joka käänteessä. Niinpä ennen ensimmäistäkään viiltoa otetaan aikalisä ja uusi tarkistus niin sanotun check-listan kanssa.

– Käydään läpi, että on oikea potilas, oikea puoli, mikä operaatio on kyseessä ja onko odotettavissa jotain poikkeuksellista.

Itse leikkaus voi kestää muutamasta minuutista jopa tunteihin.

Saako salissa jutella?

Toisin kuin sairaalasarjoissa, leikkauksen aikana lääkärit keskittyvät olennaiseen, eivätkä esimerkiksi pui ihmissuhdekuvioitaan.

– Työ vaatii täyttä keskittymistä ja on hyvin intensiivistä, Oksanen teilaa.

– Helpommassa vaiheessa, vaikka haavaa ommellessa, voidaan toki puhua. Keskustelu on arkista ja ammatillista, mutta vitsejäkään ei säästellä.

Mikäli potilasta ei ole nukutettu, myös hänen kanssaan voidaan rupatella ja selostaa operaation kulkua.

– Ihan eri juttu on, muistaako hän mitään. Potilas ei ole pöydällä koskaan tolkuissaan vaan aina esimerkiksi lääkkeiden vaikutuksen alainen.

Lopputarkistuksen aika

– Leikkauksen jälkeen suoritetaan vielä lopputarkistus, että mitä tuli tehtyä. Lisäksi käydään läpi instrumentit ja välineet, että niiden laskennat täsmäävät, Oksanen kertoo helpotuksena niille, jotka pelästyvät kauhutarinoita potilaan sisään unohtuneista leikkausvälineistä.

– Hyvin harvoin sattuu mitään, yleensä kaikki menee niin kuin on käsikirjoitettu, hän rauhoittelee.

Leikkauksen jälkeen potilas siirretään heräämöön, joissain tapauksissa myös suoraan vaikkapa teho-osastolle.

– Heräämössä seurataan peruselintoimintoja, kunnes ne vakiintuvat. Sitten potilas siirretään osastolle, josta hän aikanaan kotiutuu.

Studio55.fi/Milja Atu

Kuvat: Colourbox.com