Utön kaakkoispuolella on käynnissä vuonna 1978 uponneen hinaaja Simonsin ennakkotutkimus mahdollista öljynpoisto-operaatiota varten. Tutkimusta tehdään merentutkimusalus Arandasta käsin, kertoo Suomen ympäristökeskus.
Simon-hinaaja on rakennettu vuonna 1915 ja oli käytössä vielä 1970-luvulla. Alus upposi vuonna 1978. Hylyssä arvioidaan olevan 25 000 litraa kevyttä polttoöljyä.
Tutkimuksen tarkoituksena on hylyn 3D-mallintaminen jatkotoimenpiteitä varten. Tavoitteena on selvittää, miten hylky voitaisiin tyhjentää öljystä. Mallintaminen tehdään Arandan hydroakustisilla laitteilla sekä ROV sukellusrobotilla kuvaamalla.
Tutkimuksen tarkoituksena on hylyn 3D-mallintaminen.
Hinaaja makaa noin 60 metrin syvyydessä ja on osittain uponnut pohjamutaan. Syvyys asettaa työskentelylle haasteita.
Hylky sijaitsee lähellä luonnonsuojelualuetta. Jos hylky alkaisi vuotaa öljyä, tuulisella säällä öljy ajautuisi kohti Suomen rannikkoa ja Saaristomeren kansallispuistoa.
Jos tutkimuksissa päädytään tyhjennysoperaatioon, se on tarkoitus kilpailuttaa ja tehdä vuoden 2023 aikana.
Suomen aluevesillä arvioidaan olevan alun toista tuhatta hylkyä
Ympäristöministeriö käynnisti vesiensuojelun tehostamisohjelman vuosille 2019-2023 ja hinaaja Simonsin tutkimukset ovat osa tätä ohjelmaa.
Hylkyjen saneerausmahdollisuuksia selvittävässä ja saneerauksia toteuttavassa hankkeessa on tähän mennessä saneerattu 4 hylkyä: kuivalastialukset Hanna-Marjut ja Fortuna Kihdin selällä, ruoppaaja Veli Hangon edustalla, sekä Moottorialus Beatris Iniön selällä.
Hankkeen vastuuorganisaationa toimii SYKE. Toteuttamiseen osallistuvat myös Merivoimat ja Rajavartiolaitos.
Rajavartiolaitos vastaa ympäristövahinkojen torjunnasta avomeriolosuhteissa.
Suomen aluevesillä on toista tuhatta hylkyä. Suuressa osassa hylkyjä voi olla jäljellä merkittäviä määriä öljyä tai muita ympäristölle vaarallisia aineita.
Lue myös: Konkarietsijä Reino suuren mysteerin äärellä – löytyykö vuonna 1943 kadonnut alus uusien tietojen avulla?
Hylkyjä, jotka ovat ruostumassa puhki tai sijaitsevat lähellä tärkeitä tai herkkiä luonnonsuojelukohteita kutsutaan korkean riskin hylyiksi. Niitä arvioidaan olevan parikymmentä.