Vakavasti haavoittunut Viljar yritti suojella pikkuveljeään viimeiseen asti Breivikin luodeilta.
Hanssen kertoo tänään kauhun hetkistä illalla Yle Fem -kanavalla näytettävässä Elämä käännekohdassa -dokumentissa.
17-vuotias Viljar Hanssen oli heinäkuisena kesäpäivänä vuonna 2011 yhdessä pikkuveljensä Torjen, 13, kanssa Norjan työväenpuolueen kesäleirillä Utøyan saarella, kun Anders Behring Brevik avasi tulen kohti satoja nuoria.
Laukausten alettua Hanssen juoksi veljensä ja muiden nuorten kanssa pakoon saaren toiseen päähän rantatörmälle piiloon. Breivik seurasi perässä ja ampui veljeään kehollaan suojelevaa Hanssenia viidesti.
– Yritin potkaista veljeni veteen, että hän ei näkisi, että minuun on osunut, hän kertoo toimittaja Anja Kontorille.
Viimeisen osuman jälkeen Hanssen ei enää nähnyt veljeään ja hän jäi vakavasti loukkaantuneena makaamaan maahan. Hän makasi paikoillaan odottamassa pelastajia kaksi tuntia. Odottaessaan hän yritti pitää tajuntaansa yllä tutkimalla vammoja ja puhumalla itsekseen.
– Tunnustelin päätä ja tajusin, että jokin oli vialla, koska toisesta silmästä oli mennyt näkö. Yhtäkkiä sormet osuivat johonkin pehmeään ohimon yläpuolella. Kosketin omia aivojani.
Lopulta hän menetti tajuntansa vain minuutteja ennen poliisin saapumista. Poliisi kuitenkin luuli Hanssenia kuolleeksi ja oli jättämässä häntä saarelle. Hanssenin vierellä ollut nuori oli kuullut kuitenkin tämän puhuvan itsekseen ja vaati poliiseja ottamaan tämän mukaansa muiden selvinneiden joukkoon.
Vakavien vammojen takia Hanssen oli sairaalassa viikkoja – lopulta hän vaipui koomaan. Hän heräsi kuitenkin koomasta päivänä, jona hän täytti 18 vuotta. Sairaalassa sängyn ympärille olivat kerääntyneet vanhemmat, ystävä ja vahingoittumattomana selvinnyt pikkuveli Torje, josta Hanssen oli huolehtinut kovasti olleensa itse vakavasti loukkaantunut.
– Aika hieno syntymäpäivälahja, Viljar Hanssen sanoo lopulta.
Utøyan ampuja Breivik asteli oikeuden eteen jälleen tammikuussa 2017.
0:36
