Valtaosa ikäihmisistä haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Se on monin tavoin suotavaa, mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa. Onko ihanteellinen vanhuus loppupeleissä yksin asumista?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Sirpa Andersson haastatteli vuonna 2007 valmistuneeseen väitöskirjaansa vanhoja pariskuntia heidän elämäntavoistaan ja asumisestaan. Laadullinen tutkimus oli otannaltaan pieni, mutta antoi yhtä kaikki ajateltavaa.
− Valtaosa vanhuksista haluaa asua kotona. Niin kauan kuin rinnalla on puoliso, se onnistuukin hyvin. Puolisosta on paljon apua arjessa; asioita hoidetaan yhdessä, Andersson kertoo huomiosta.
On kuitenkin tosiasia, ettei kaikilla ole omaa puolisoa tukenaan. Suomessa ihmiset asuvat paljon yksin.
− Tämä on osaltaan asennekysymys: onko ihanteellinen vanhuus yksin asumista? Se on jo tiedossa, että muiden ihmisten kanssa seurustelu on hyväksi ikäihmisten toimintakyvyn säilymiseen, Andersson sanoo.
Osaksi yhteisöä
Lehtikuva/Martti Kainulainen
Tutkijan mukaan ilmoille on jo virinnyt keskustelua ikäihmisten suuremmasta yhteisöllisyydestä. Osa ikääntyvistä ihmisistä haluaa järjestää asumiskuvionsa niin, että he pystyvät auttamaan samassa tilanteessa olevien kanssa toinen toisiaan.
− Hyvä esimerkki tällaisesta asumisesta on Helsinkiin vuonna 2006 valmistunut Loppukiri-senioriyhteisö. Jokaisella on oma asunto, mutta lisäksi taloyhtiössä on yhteisiä taloja. Asukkaat laittavat muun muassa yhdessä ruokaa, Andersson kuvaa toimivaa yhteisöllisyyttä.
Vastaavia hankkeita on pienimuotoisesti suunnitteilla. Yksinään ne eivät tietenkään ratkaise vanhusten asuminen tulevaisuuden haasteita.
− Me tarvitsemme kaikenlaisia voimavaroja käyttöön: sekä kuntien palveluja, yksityisiä toimijoita että vertaistukea.
Ihmisen oikeus valita
Kotona asuminen on suotavaa, mikäli vanhuksen kunto sen sallii. Raja, milloin ikäihmisen pitäisi muuttaa esimerkiksi palveluasumisen piiriin, on veteen piirretty viiva.
− Tiettyjä pitkäaikaissairauksia potevat vanhukset tarvitsevat lääkärin jatkuvaa hoitosuunnittelua. Dementia on yksi erityiskysymys asumisen kannalta. Erityisesti mikäli muistisairaalla ei ole omaisten tukea, tarvitaan esimerkiksi ryhmäkoteja ja dementiayksiköitä.
Tutkija perää haastavassa tilanteessa ennen kaikkea kunnioittavaa asennetta ihmisen omaa valinnanvapautta kohtaan.
− Kuntien pitäisi osaltaan kuunnella enemmän vanhusten toiveita. Joissakin kunnissa osataan suosia kotona asumista ja tukea sitä, mutta asenne voi olla myös sellainen, että vanhukset halutaan siirtää kotoa kiireen vilkkaa tehostetun palveluasumisen piiriin.
Studio55/Jenni Kokkonen
Lue myös:
Uusi asumismuoto muistisairaille