Miehen jakama tarina yli viisikymmentä vuotta kestäneestä avioliitosta on ennen kaikkea kertomus tosirakkaudesta.
Tarinan alkaessa mies on 19-vuotias, nainen kolme vuotta nuorempi. Nuori pari rakastui, meni naimisiin ja on tähän päivään menessä viettänyt jo yli viisi vuosikymmentä yhdessä kunnioittaen ja rakastaen toisiaan. Eräänä päivänä kaikki kuitenkin muuttui.
Ajaessaan kotiin vuosipäivän vietosta, mies huomasi, ettei kaikki ollut kunnossa. Vaimo hoki koko ajomatkan miehelleen, että he ajoivat väärää tietä.
– Siitä tiesin. Hänen isällään oli dementia, ja niin oli hänenkin isällään. Tiesin, mitä oli tapahtumassa, mies kertoo Humans of New York -sivustolle.
"Saan hänet edelleen hymyilemään"
Tästä hetkestä lähtien sairaus tuli osaksi heidän elämäänsä, ja on ottanut siitä päivä päivältä yhä enemmän valtaa. Pian vaimo saattoi lähteä ulos keskellä yötä, ei muistanut nimiä tai sitä, kuinka soitetaan pianoa. Vaikka dementia vei miehen koko ajan kauemmaksi rakastamastaan naisesta, hänestä sairaus ei ollut kirous. Päinvastoin.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
– Hän palveli perhettämme koko elämänsä, nyt on minun vuoroni palvella häntä. Hän ei ehkä ole luonani henkisesti, mutta hän on silti kanssani. Saan hänet edelleen hymyilemään, mies kertoo.
Monena aamuna pariskunta istuu vierekkäin sohvalla toisiinsa painautuneina pitkälle iltapäivään. Vaikka vaimo ei enää puhu oikeita sanoja, se ei haittaa, sillä niitä ei tarvita. Riittää, kun vaimo upottaa kätensä miehen paidan sisään tunteakseen tämän ihon kättänsä vasten. Siitä mies tietää.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Riippumatta siitä, kuinka vaikea hänen vaimonsa välillä on, mies aikoo huolehtia hänestä ja olla hänelle rakastava puoliso loppuun asti. Aivan kuten hän 50 vuotta sitten lupasi.
Lähde: Shareably
***
1:06
