Väkivallalle ei näy loppua Ruotsissa, ainakin kolme ammuttu tällä viikolla – Pitkään maassa asunut suomalainen toppuuttelee: "Eivät monet halua liikkua Suomessakaan yksin pimeällä"

Noin 25-vuotiasta miestä ammuttiin kuolettavasti eilisiltana Göteborgissa Biskopsgårdenin kaupunginosassa. Poliisi sai useita yhteydenottoja seudulla kuulluista laukauksista.

Kaksi ihmistä ammuttiin maanantai-iltana Sundbybergissä Tukholman luoteispuolella näiden istuessa autossa. Molemmat ammutut kuolivat myöhemmin sairaalassa.

– Luodinreikiä on joka puolella autoa. Ampujat ovat luultavasti ampuneet lippaat tyhjiksi, kertoi Expressenin valokuvaaja Alex Ljungdahl tapahtumapaikalta.

Molemmat uhrit olivat 21-vuotiaita ja ainakin toinen poliisille entuudestaan tuttu. Hän yritti joitakin vuosia sitten ryöstää jalokiviliikkeen Tukholman kantakaupungin Östermalmissa muovikuula-aseella ja käsikranaatilla aseistautuneena.

Poliisi epäilee ampumisella olevan yhteyden vajaat pari viikkoa sitten Tukholman eteläpuolella Hänsätrassa tapahtuneeseen ampumiseen, jossa epäillyt ampujat, joita oli ainakin kaksi, myös pakenivat mopoilla. kaksi uhria haavoittui.

Väkivaltauutiset eivät ole turruttaneet ruotsalaisia

Tämäntapaisia uutisia Ruotsista saa nykyään lukea usein. Vuosikymmeniä Ruotsissa asunut MTV Uutisten eläkkeelle jäänyt kirjeenvaihtaja Kari Lumikero sanoo, että Ruotsin suurkaupungit eivät kuitenkaan ole niin vaarallisia ja turvattomia kuin miltä tilanne päällisin puolin näyttää

– Se on pieni joukko, joka tätä tekee. Tietysti se näyttää pelottavalta uutisotsikoissa.

Koska ampumisia ja muita väkivallantekoja tapahtuu usein, vaativat ruotsalaiset päättäjiltä tiukkoja toimia turvallisuuden lisäämiseksi

– Kyllä ruotsalaiset vaativat esimerkiksi lisää poliiseja ja niitä on tulossakin. Turvallisuudentunnetta halutaan lisätä lähiöissä ja se on varmasti tulevan hallituksen. Aina tällaiset tapaukset sattuessaan lisäävät ihmisten levottomuutta ja pelkoa, mutta ei se niin ole, että jokainen lähiöissä pelkäisi.

Vaikka väkivaltarikokset taphtuvat usein lähiöissä, ovat Ruotsin suurkaupunkien lähiöt kuitenkin Lumikeron mukaan mainettaan parempia. Hän kertoo taannoisesta vierailustaan ongelmalähiön maineessa olevaan Tukholman Rinkebyhyn.

 – Olimme kollegani kanssa kutakuinkin ainoat pohjoiseurooppalaisen näköiset. Perjantairukous oli juuri päättynyt ja ihmisiä oli tosi paljon liikkeellä. Tunnelma oli todella mukava ja ihmiset olivat valtavan mukavia ja ystävällisiä.

– Nämä eivät ole sellaisia lähiöitä, joihin ei muka uskaltaisi mennä ainakaan päiväsaikaan. Eivät monet halua liikkua Suomessakaan yksin pimeällä, Lumikero sanoo.

Kouluissa suuria ongelmia

Lumikero sanoo, että nyt näkyvän jengiväkivaltaongelman juuret ovat ruotsalaisen yhteiskunnan kyvyttömyydessä integroida maahanmuuttajia yhteiskuntaan.

Iso osa väkivaltaisista jenginuorista on maahanmuuttajataustaisia. Erityisen huomion Lumikero antaa koulujärjestelmän epäonnistumiselle.

–  Viranomaiset ja erityisesti koulu ei pystyneet ottamaan tilannetta haltuun näitä nuoria. Koulun epäonnistuminen on ihan ykkösasia mielestäni. Muistaakseni noin 40 prosenttia peruskoulun käyneistä ruotsalaisnuorista ei osaa lukea tai kirjoittaa kunnolla.

Jos oppiminen koulussa on jäänyt lähes olemattomalle tasolle, ovat mahdollisuudet pärjätä yhteiskunnassa todella heikot. Lumikeron mielestä koulutusjärjestelmää pitäisi miettiä Ruotsissa uudestaan.

– Nuoret pitäisi saada kytkettyä koulumaailmaan ihan polvihousuiästä lähtien ja vaatia myös näiltä tuloksia. Myös opetuksen on oltava mielekästä, jotta nuoret kokevat oppivansa jotakin ja heille avautuisi väyliä työelämään. Tällä tavoin heidät saataisiin motivoitua peruskoulun jälkeiseen koulutukseen.

Jengiväkivaltaa tuntuu olevan Suomessa vähän Ruotsiin verrattuna. Lumikeron mielestä suurin ero maiden välillä on maahanmuuttajataustaisen väestön pienilukuisuuden lisäksi Suomen paremmin toimiva koulujärjestelmä.

 – Suomessa on huipputason opettajat verrattuna Ruotsiin. Ruotsissa opettajakoulutukseen pääsee ilmoittautumalla, kun Suomessa on melkoinen karsinta jo hakuprosessissa. Suomen kouluissa puututaan ihan eri tavalla ongelmanuorten tilanteeseen.

Lumikero sanoo, että väkivaltaongelman kasvulta suljettiin aluksi silmät.

– Tilannetta on siloteltu liian pitkään ja tavallisen ruotsalaisen – medelsvenssonin –  pelkoja on vähätelty.

Jengiongelmaa ei voi ratkaista vain poliiseja lisäämällä

Lumikero korostaa, että hänen mielestään kasvanutta väkivaltaongelmaa ei voi ratkaista vain voimankäyttöä lisäämällä.

– On hyvä ja tärkeää, että kun tilanne on päällä, myös järjestysvalta on paikalla. Pidemmän päälle en usko yhteiskunnan militarisoimisen ja nykyistä herkemmän väkivallan käytön yhteiskunnan taholta olevan ratkaisu. Tässä pitää puuttua väkivallan alkujuuriin. Täytyisi päästä kontaktiin niiden perheiden kanssa, joissa ongelmia on.

Huono-osaisuus periytyy

Ongelmana perheiden tavoittamisessa on huono-osaisuuden periytyminen. Rikollisuuteen ajautuvat nuoret tulevat usein perheistä, joissa jo edellisellä sukupolvella on ollut ongelmia.

– Rahapula, turvattomuus ja väkivallan läsnäolo perheissä periytyy seuraavalle sukupolvelle. Ratkaisu olisi mielestäni se, että sosiaalityöntekijät, koulu ja opettajat ohjaavat nuoria järkeviin ja motivoiviin harrastuksiin esimerkiksi urheilun pariin, koska siinä varsinkin nuoret pojat pystyvät purkamaan voimaa järkevällä tavalla.

Idolit tärkeitä

Lumikero painottaa erityisesti urheilun merkitystä. Miltei lajista riippumatta Ruotsin maajoukkueissa näkyykin maahanmuuttajataustaisia urheilijoita. 

– Maahanmuuttajataustaisten idolien, kuten vaikka Zlatan [Ibrahimović] merkitys on todella tärkeä.

Supertähdeksi noussut bosnialaistaustainen jalkapalloilija Zlatan Ibrahimović on lähtöisin Rosengårdin ongelmalähiöksi leimatulta alueelta Malmöstä.

Lumikero ei halua uskoa, että mikään Ruotsin maahanmuuttajataustaisista sukupolvista olisi menetetty.

– En usko lainkaan, että tässä olisi toivoton sukupolvi. Kuka tahansa, joka menee Tukholmaan, näkee koulureppua kantavia maahanmuuttajataustaisia nuoria, jotka selvästi menevät opiskelemaan. Se ryhmä, joka kokee tyhjyyden ja toimettomuuden tunteen, on lopulta aika kapea. Nyt vaan täytyy kääriä hihat ja ryhtyä toimiin.