Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta koskeva päätös on herättänyt huolta muun muassa kehitysvammaisten läheisissä ja järjestökentällä.
Päätöksessä KHO totesi, että kunnalla ei ollut velvollisuutta järjestää autistiselle ja kehitysvammaiselle henkilölle ratsastusterapiaa, jonka Kansaneläkelaitos (Kela) epäsi.
Kehitysvammaisten Tukiliiton lakimiehen Tanja Salisman mukaan kunta on usein järjestänyt ainakin osan suunnitelman mukaisista kuntoutusmuodoista, jos Kelalta on tullut hylkäävä päätös.
Pelot koskevat sitä, että kunnat tulkitsevat ratkaisun syyksi tiukentaa nyörejään yhä useammin tapauksissa, joissa Kela katsoo vain osan suunnitelmaan kirjatun kuntoutuksen järjestämisestä kuuluvan sille.
– Kyllähän tämä antaa kunnille selkänojaa kieltäytyä tiettyjen kuntoutusten järjestämisestä, Salisma sanoo.
KHO:n käsittelemässä tapauksessa Kela oli myöntänyt toiminta- ja puheterapiaa, mutta evännyt ratsastusterapian. KHO:n mukaan vastuu henkilön lääkinnällisestä kuntoutuksesta kuului silti Kelalle, eikä yksittäisen terapiamuodon hylkääminen muuttanut asiaa.
Kuntaliitto: Vastuu tietysti Kelalla
Johtava lakimies Sami Uotinen Kuntaliiton sosiaali- ja terveyspuolelta pitää Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä johdonmukaisena.
– Päätös sinällään on ihan looginen ja voimassa olevan lainsäädännön mukainen. Kela on todennut, että kuntoutus kuului Kelan järjestämisvastuulle.
Lain mukaan kunnan on järjestettävä sairaanhoidon lääkinnällinen kuntoutus, johon kuuluvat muun muassa toimintakyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen tähtäävät terapiat sekä muut tarvittavat kuntoutumista edistävät toimenpiteet. Kunnalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta järjestää kuntoutusta, jos vastuu kuuluu Kelalle.
– Olisihan se hieman omituista, että yksi taho arvioi, ettei tarvetta ole. Ja sitten käännytään toisen tahon puoleen, että myöntäkää te tämä.
Kehitysvammaisten tukiliiton Salisma puolestaan on tulkinnut lakia eri tavalla. Hänen mukaansa kunnalta pitäisi lain mukaan saada tarpeen vaatiessa myös yksittäisiä kuntoutusmuotoja, jos ne eivät kuulu Kelan järjestämisvastuulle. Muuten vammaiset ihmiset voivat hänen mukaansa jäädä vaille välttämättä tarvitsemaansa kuntoutusta.
Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tarve kasvanut– Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tarve on kasvanut koko 2010-luvun ajan. – Kelan tilastossa vaativaa lääkinnällistä kuntoutumista saavien määrä on lisääntynyt noin 10 000:lla hengellä vuosituhannen alkuun verrattuna. –Saman tilaston mukaan vuosikymmenen aikana harkinnanvarainen kuntoutus on vähentynyt voimakkaasti. |
Vaikutukset epäselvät
Viime vuonna Kela hylkäsi vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen yli 11 000 tapauksessa, mikä tarkoitti vajaata 17:ää prosenttia ratkaisuista. Kelan tilastoista ei selviä, kuinka monessa tapauksessa vain jokin yksittäinen terapiamuoto on hylätty.
Vielä suurempi kysymysmerkki on sellaisten tapausten määrä, joissa jonkin Kelan hylkäämän kuntoutusmuodon on lopulta järjestänyt kunta.
– Todella harva kunta on varmasti pystynyt toteuttamaan kaikki kuntoutussuunnitelmassa olevat terapiat, joita Kela ei ole myöntänyt, Salisma arvioi.
Myös Uotinen sanoo, että käytännöt ovat voineet vaihdella. Hän arvioi, että jotain vaikutuksia KHO:n päätöksellä voi olla.
Silti Uotinen uumoilee, että kaikki käytännöt vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä tai osittaisestakaan järjestämisestä eivät ole menossa uusiksi päätöksen vuoksi.
– Nyt kannattaa vain katsoa, minkälaisia vaikutuksia alkaa ilmetä. Jos niitä sitten juurikaan ilmenee.