USA 2006. Ohjaus: Lasse Hallström. Käsikirjoitus: William Wheeler, Clifford Irvingin kirjan pohjalta. Tuotanto: Betsy Beers, Mark Gordon, Leslie Holleran. Kuvaus: Oliver Stapleton. Leikkaus: Andrew Mondshein. Pääosissa: Richard Gere, Alfred Molina, Marcia Gay Harden, Hope Davis, Stanley Tucci, Julie Delpy, Eli Wallach, John Carter, Christopher Evan Welch, Zeljko Ivanek. Kesto: 116 min.
Huiputustarinat ovat yleensä aina kiehtovia. Suurissa puhalluksissa ja valtaapitäviä uhmaavissa kusetuksissa on inhimillistä samastuttavuutta ja herkullista anarkiahenkeä. Kohtalokas pakkomielle on toinen perikiinnostava aihe, ja nämä kaksi yhdistyvät amerikkalaistuneen ruotsalaisohjaajan Lasse Hallströmin tosipohjaisessa draamakomediassa Vedätys. Parhaimmillaan hauskasti ja hetkittäin puutumisvaaraakin hipoen.
Totuus on tarua ihmeellisempää Clifford Irvingi n kirjaan perustuvassa, uskomattomassa tarinassa hänestä itsestään: epäonnistuneesta kirjailijasta, joka viimeisimmän käsikirjoituksensa flopattua keksii kaikkien aikojen nerokkaimman huijauksen. Vuonna 1972 hän alkaa kirjoittaa haastatteluihin pohjaavaa "omaelämäkertaa" Amerikan kaikkein eniten uteliaisuutta herättävästä miehestä, erakkomiljardööristä Howard Hughesista – muka yksinoikeudella ja todellisuudessa ilman tämän osallisuutta hankkeeseen. Vastentahtoiseksi rikoskumppanikseen kuuluisuusjanoinen Irving (Richard Gere) painostaa hyväuskoisen tutkija-ystävänsä Dick Susskindin (Alfred Molina), ja lopulta myös uskottomuuksien katkeroittaman vaimonsa Edithin (Marcia Gay Harden). Rahanahne kustantaja (Stanley Tucci) alkaa äkisti pissata hunajaa ja jaella velkaantuneelle miehelle avokätisiä ennakkokorvauksia ennätysvoittojen toivossa.
Idean (melkein) onnistuminen perustui siihen faktaan, että kukaan ei ollut kuullut hotellihuoneeseensa linnoittautuneesta kummajaispohatasta pihaustakaan yli kymmeneen vuoteen, ja siihen, että pakkomielteinen Irving alkoi vähitellen itsekin uskoa olevansa Howard Hughes. Väärennettyään satoja sivuja kirjeenvaihtoa, ääninauhoja ja muuta materiaalia jopa miehen ulkonäkö alkoi muistuttaa kummallista kohdettaan – siis tuota lentokoneillaan törmäilevää ja naisia kaatavaa alfaurosta, jota viimeksi hahmotteli valkokankaalla Leonardo Di Caprio elokuvassa Lentäjä (2004). Poliittisesti merkittävän vedätyksestä teki sen kuuluisa seuraus: tietovuodoista pelästynyt presidentti Richard Nixon erehtyi sekaantumaan niin kutsuttuun Watergate-skandaaliin.
Humaani Hallström on aina hallinnut ihmissuhteet ja epookin, niin nytkin. 1970-luvun alun ajankuva sisäpiirikähmintöineen, Vietnam-kuohuntoineen ja paranoidisine ilmapiireineen välittyy elävästi. Elokuvan viihdyttävä alkupuoli jaksaa kannatella jännitettä yhä hullummaksi äityvän huijausmyllyn ympärillä, mutta keskivaiheilla kerronta löystyy ja rytmi häviää. Liikaa dialogia, touhotusta ja lentelyä pitkin poikin maailmaa mahtuu mukaan ennen kuin antiikin tragedioita muistuttavaan loppukliimaksiin päästään.
Richard Gere ei koskaan hirveämmin ole osannut näytellä muuta kuin värähteleviä poskilihaksiaan – mutta kumman vakuuttavasti hän sen jälleen tekee omnipotenssin pyörteeseen tempautuvana antisankarina. Kansakuntaa menestyksekkäästi vedättävän Irvingin rooli istuu sirrisilmälle kuin ketunhäntä kainaloon. Pätevät roolit tekevät myös monipuolinen Alfred Molina pässinarussa vietävänä ystävänä ja Kuuden ketju -sarjasta tuttu Hope Davis hermokohtauksen partaalla keikkuvana kustannustoimittajana. Julie Delpy ruumiillistaa lihaltaan heikon kirjailijan sensuellin rakastajatar-näyttelijän Nina Van Pallandtin – joka muuten nähtiin yhdessä Geren kanssa elokuvassa American Gigolo (1980).
Teksti: Tuuve Aro