Venäjän konsulaatti Maarianhaminassa säilyy.
Suomi ei ryhdy toimiin Venäjän Maarianhaminan-konsulinviraston suhteen.
Asiasta tiedottaa tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta, joka keskusteli asiasta tänään tiistaina.
Asiasta päätettiin ulkoministeriön tekemän selvityksen pohjalta.
– Viranomaiset seuraavat, että konsulinviraston toiminta tapahtuu sen toimivaltuuksien puitteissa, TP-UTVAn tiedotteessa todetaan.
Konsulaatin sulkemista on vaadittu muun muassa kansalaisaloitteella. Keskustelu sulkemisesta kiihtyi, kun Venäjä sulki Suomen Pietarin-konsulaatin heinäkuussa. Huhtikuussa vireille pantu kansalaisaloite keräsi 50 000 vaadittua allekirjoitusta syyskuun loppuun mennessä.
Lue myös: Presidentti Niinistö Ahvenanmaan demilitarisoinnista: "Onko todella nyt aika rauhansopimuksen purkamiseen?"
Näin selvitys perkaa kysymystä
Monimutkaista oikeustekstiä sisältävässä selvityksessä todetaan, että Ahvenanmaan demilitarisointia koskevat sopimukset muodostavat pitkäaikaisen ja valtiokäytännössä toistuvasti vahvistetun sopimusjärjestelyn.
– Erityistä merkitystä on sillä, että Ahvenanmaan erityisasema on vahvistettu uudelleen maailmansotien ja muiden merkittävien poliittisten muutosten jälkeen, selvityksessä todetaan.
Selvityksen mukaan Ahvenanmaan demilitarisoinnin kannalta keskeisin valtiosopimus nykypäivänä on vuoden 1921 sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja puolueettomuudesta.
Vuonna 1940 Neuvostoliiton kanssa solmitussa sopimuksessa annettiin Neuvostoliitolle oikeus pitää Ahvenanmaan saarilla konsulinvirastoa, jonka toimivaltaan tavanomaisten konsulintehtävien lisäksi kuuluu valvoa, että sopimukseen kirjattuja demilitarisaatiota ja linnoittamattomuutta koskevia sitoumuksia noudatetaan.
Vuonna 1992 Suomi ja Venäjä vahvistivat, että sopimus pysyy voimassa.
– Vuoden 1921 sopimuksen irtisanominen ei näytä mahdolliselta. Sopimus ei sisällä määräyksiä irtisanomisesta ja sen 8 artiklan määräyksestä, jonka mukaan sopimus pysyy voimassa riippumatta siitä, mitä muutoksia Itämeren tilanteessa tapahtuu, voidaan päätellä, että osapuolten tarkoituksena ei ollut sallia sopimuksen irtisanomista, selvityksessä todetaan.
Lue myös: Kimmo Kiljunen: Ruotsin Nato-jäsenyys Itämeren turvallisuuden kannalta ensisijaisen tärkeä
Vaikutukset voisivat ulottua laajemmalle
Lisäksi selvityksessä arvioidaan, että Suomen ja Venäjän kahdenvälisen sopimuksen irtisanomisen vaikutukset voisivat ulottua laajemmalle kuin vain Suomen ja Venäjän kahdenvälisiin suhteisiin.
– Tätä laajempaa merkitystä korostaa se, että Ahvenanmaan saarten demilitarisoitu asema "vallitsevan tilanteen mukaisesti" vahvistettiin vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksessa.
Suomen ja Venäjän välisessä sopimuksen 3 artiklassa määritellään konsulaatin valvontatehtävästä. Selvityksen mukaan ei ole selvää, että artikla voitaisiin erottaa sopimuksen kokonaisuudesta. Myöskään artiklan irtisanomisen tai soveltamisen keskeyttämisen perusteista ei ole selvyyttä.
– Selvityksessä päädytään siihen, että valtiosopimusoikeus ei nykyoloissa tarjoa oikeudellisesti varmaa ja riidatonta keinoa vuoden 1940 sopimuksen konsulinvirastoa koskevan 3 artiklan irtisanomiseksi tai sen soveltamisen keskeyttämiseksi.
Mikä oikeuttaa vastatoimiin?
Selvityksessä käydään myös läpi sitä, mikä oikeuttaa vastatoimiin.
Selvityksen mukaan yleisen kansainvälisen oikeuden mukaiset vastatoimet ovat käytettävissä vastauksena valtioon kohdistuneeseen oikeudenloukkaukseen.
– Vastatoimien käyttöön liittyy suurempaa harkinnanvapautta kuin sopimusmenettelyihin mutta samalla myös suurempi riski. Vastatoimiin ryhtyvä valtio on yksin vastuussa siitä, että kaikki vastatoimien ehdot täyttyvät.
Vastatoimen oikeutuksena on selvityksen mukaan kansainvälisen oikeuden vastainen teko.
– Teko, joka ei ole oikeudenvastainen vaan ainoastaan epäystävällinen, ei oikeuta vastatoimia.
Toisena olennaisena ehtona on toimien väliaikaisuus. Velvoitteen noudattaminen voidaan selvityksen mukaan keskeyttää vain väliaikaisesti, kunnes oikeudenloukkauksesta vastuussa oleva valtio on luopunut oikeudenvastaisesta toiminnastaan ja korvannut mahdollisesti aiheuttamansa vahingon.
– Vuoden 1940 sopimuksen konsulinvirastoa koskevan 3 artiklan soveltamisen keskeyttäminen on mahdollista vastatoimena vain, mikäli edellä mainitut ja muut sovellettavat vastatoimia koskevat ehdot täyttyvät, selvityksessä todetaan.
Uutinen päivitetty loppuun 14.11. klo 13.15.