Moskovan antidopinglaboratorion entisen johtajan Grigori Rodtshenkovin muistelmat piirtävät kirkkaan kuvan Venäjän valtiollisesta dopingohjelmasta. Maanpaossa ja Yhdysvaltojen todistajansuojeluohjelmassa elävä ilmiantaja tarjoilee kirjassaan toinen toistaan ihmeellisimpiä anekdootteja itäblokin urheilun pimeästä historiasta – ja nykyisyydestä.
Sillä kertaa jopa Grigori Rodtshenkov istui häkeltyneenä esimiehensä edessä. Hän oli työskennellyt kymmenien vuosien ajan Neuvostoliiton ja sen jälkeisen Venäjän urheilukoneiston pettämättömänä osana ja peitellyt satojen, ehkä tuhansien, urheilijoiden positiivisia dopingnäytteitä.
Vaikka hänen työnsä kuva oli olla Moskovan antidopinglaboratorion johtaja, kemistin koulutuksen saaneen entisen kestävyysjuoksijan toiminta oli kaikkea muuta kuin kiellettyjen aineiden kitkemistä urheilusta.
Rodtshenkov oli kehitellyt venäläisurheilijoille verrattoman cocktailin, jonka käyttäjän testinäytteissä ei näkynyt jälkiä löytöaltteimmista metaboliiteista. "Duchessen cocktail" oli sekoitus metenolonia, trenbolonia ja oksandrolonia sekoitettuna Chivas Regal -viskiin tai vermuttiin.
Rodtshenkov oli peukaloinut näytteitä, salakuljettanut niitä, vääristänyt papereihin tietoja ja valehdellut kirkkain silmin eri kansainvälisille toimijoille kiillottaakseen kotimaansa kuvaa menestyvänä urheilukansakuntana. Nyt hänen esimiehensä, Venäjän varaurheiluministeri Juri Nagornik oli kuitenkin menossa liian pitkälle.
– Moskovassa oli tulossa suuri ampumahiihtotapahtuma, ja ampumahiihto oli nopeasti noussut erittäin suosituksi yleisölajiksi Venäjällä. Venäjän harmiksi kaksi suurinta voittajasuosikkia lajissa Sotshin kisoja ajatellen olivat kuitenkin ukrainalaisia. Nämä olivat kaksossisarukset Valja ja Vita Seremenko, Rodtshenkov muistelee paljastuskirjassaan Voitto tai kuolema –Venäjän salainen dopingohjelma.
– Nagornik oli hyvin tietoinen siitä, että laboratorioni pystyi vaihtamaan positiiviset näytteet negatiivisiksi ilman suurtakaan vaivaa. Mutta miten olisi menettely toiseen suuntaan? "Voisitteko antidopingkeskuksessanne vaihtaa Seremenkojen puhtaat, negatiiviset näytteet positiivisiin?" hän kysyi huolellisesti, Rodtshenkov kirjoittaa.
Nagornik ehdotti Rodtshenkoville, että Moskovassa vierailleelle Vita Seremenkolle tehtäisiin pistotesti, jonka tulos manipuloitaisiin.
– Tuo kerta oli ainoa, jolloin minua on jälkeenpäin kaduttanut, ettei minulla ollut nauhuri salaa päällä, Rodtshenkov kertoo.
Moskovan antidopinglaboratorion johtajan pitkälle venyneessä ja olympia-aatetta räikeästi rikkoneessa moraalissa oli rajansa, ja se kulki tässä.
– Se, mitä Nagornik ehdotti, oli sekä laitonta että epäeettistä – ja myös Venäjän nyrkkivaltaisessa urheilumaailmassa hyvin vaarallista. Jos ukrainalaiset pääsisivät jyvälle minun osuudestani väärien positiivisten näytteiden järjestämiseen, vähintä mitä saisin kokea olisi autoni polttaminen.
Rodtshenkov onnistui onnekseen puhumaan Nagornikin ympäri kyseenalaisesta hankkeesta ja sai keskittyä täydellä tarmolla maan omien urheilijoiden maineiden varjelemiseen.
"Sleptsovan näyte katosi horisonttiin"
Svetlana Sleptsovan käry lakaistiin nimettömän sumopainijattaren niskaan.
Yksi edellä mainituista venäläisurheilijoista oli ampumahiihtäjätähti Svetlana Sleptsova, jonka antama dopingnäyte analysoitiin rutiiniomaisesti Moskovan laboratoriossa vierailemassa olleiden Wadan asiantuntijoiden silmien alla.
Näyte sisälsi veridopingainetta epoa, eikä tapaus jäänyt huomaamatta Wadan tarkkailijoilta. Rodtshenkovilla oli käsissään iso ongelma, ja Sotshin kisat kolkuttelivat jo ovella.
– Meillä ei kerta kaikkiaan ollut varaa käräyttää häntä raportoimalla positiivisesta näytteestä. Hän oli (urheiluministeri Vitali) Mutkon erikoissuojeluksessa. Kuten totesin jo aiemminkin, ampumahiihto oli Venäjän urheilussa pyhä lehmä. Sleptsova ei siis ollut kuka tahansa. Häntä seurasivat miljoonat televisionkatsojat, ja Venäjän ampumahiihtoliittoa johti tunnettu oligarkki Mihail Prohorov. Olimme totisessa lirissä, Rodtshenkov kuvailee.
Rodtshenkovin anelulla ja varaurheiluministeri Nagornikin painostuksella Venäjän antidopingviranomaisen Rusadan virkailijat suostuivat lopulta vastahakoisesti väärentämään Sleptsosvan dopingkontrolliraportin papereita.
– Kun homma oli hoidettu, Sleptsovan positiivinen näyte katosi horisonttiin ja päätyi jo 30 vuotta täyttäneen sumopainijattaren syntilistaan. Häntä epäiltiin jo valmiiksi epon käytöstä. Tietenkin minun piti selvittää, miksi emme raportoineet asiaa annetussa ajassa, mutta käyttäen CAR- eli Correction Action Report -lomaketta sain homman kuitenkin hoidettua.
Sleptsova oli vapaa kilpailemaan Sotshissa.
Näytepullot rotanreiän kautta
Rodtshenkov kertoo seikkaperäisesti Sotshin talviolympialaisiin 2014 järjestetystä miljoonaoperaatiosta, jolla dopingia käyttäneiden venäläisurheilijoiden näytteitä vaihdettiin aivan Maailman antidopingtoimiston Wadan silmien alla.
Avainasemassa Sotshin "puhalluksessa" oli Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n agentit, jotka onnistuivat keksimään, miten testauksessa sinetöitäviä pulloja pystyttäisiin avaamaan ja sulkemaan jälkiä jättämättä.
FSB:n väki operoi testipullojen parissa Sotshin antidopinglaboratorion rinnalle rakennetussa tilassa öisin. Pulloja pystyi siirtelemään säilytyspaikasta toiseen seinään lattianrajaan tehdyn "rotanreiän" kautta.
– Ne näytteet, jotka piti vaihtaa, saatiin tiukasti kameravartioidulta turva-alueelta tuon rotanreiän kautta meidän huoneeseemme, josta (FSB:n upseeri Jevgeni) Blohin vei ne laboratoriomme vieressä olevaan FSB:n komentokeskukseen. Siellä odotti neljä pakastearkullista täynnä ehdottoman puhtaita, ennakkotestattuja virtsanäytteitä, ja siellä myös taikurit saivat rauhassa tehdä taikojaan yöstä toiseen, Rodtshenkov kertaa.
Näin Venäjän urheilujohto saattoi varmistaa sen, että tietyt urheilijat pystyivät käyttämään Sotshin olympialaisissa kiellettyjä aineita – Duchessen cocktailia – ilman minkäänlaista kiinnijäämiseen riskiä.
Rodtshenkovin mukaan hänelle oli hyvissä ajoin ennen kilpailuja toimitettu 36 venäläisurheilijan lista. Sen urheilijoilla oli valtiovallan suoma lupa käyttää dopingia.
Yksi näistä etukäteen "suojelluista" venäläisurheilijoista oli suomalaistenkin hyvin tuntema maastohiihtäjä Aleksandr Legkov, joka juhli Sotshissa olympiakultaa 50 kilometrillä, jossa maa juhli kolmoisvoittoa.
– Legkov voitti kultamitalinsa 50 kilometrin hiihdossa valtavalla loppuspurtillaan. Aiempina vuosina, kun cocktailia ei vielä ollut saatavilla, hän yleensä hävisi viime metreillä, Rodtshenkov kirjoittaa.
Rodtshenkovin mukaan Sotshin näytepullo-operaatiosta ei kerrottu urheilijoille tai valmentajille mitään. Venäjän urheilujohto arvovaltaista Mutkoa myöten oli hänen mukaansa kuitenkin täysin tietoinen näytteiden vaihdosta.
– Yksikään urheilija ei koskaan saanut tietää, mitä tapahtui Sotshin olympialaboratorion huoneessa 124. Toki arvaan, että joillakin ihmisillä oli siitä omat aavistuksensa. Miksi olisimme muuten keränneet niin valtavat varastot puhdasta virtsaa ennen kisoja?
"Sitten iski tsunami"
Juri Nagornik oli Rodtshenkovin mukaan päävastuussa Venäjän urheilun dopingohjelmasta.
Sotshin olympialaiset olivat Venäjälle jättimenestys, mutta kisojen jälkeen kansainvälinen paine kansallisen dopingohjelman ja Moskovan antidopinglaboratorion ympärillä alkoi kasvaa.
Ketjureaktion käynnisti saksalaiskanava ARD:n dokumentti loppuvuodesta 2014, ja pian Wada käynnisti oman tutkintansa Venäjän toimiin liittyen.
Rodtshenkovin kirjan perusteella Maailman antidopingtoimisto oli jatkuvasti jäljillä venäläisurheilijoiden dopinginkäytöstä, mutta Rodtshenkov oli onnistunut kerta toisensa jälkeen tuhoamaan tai manipuloimaan positiivisia venäläisnäytteitä. Todisteita ei jäänyt myöskään Sotshin operaatiosta.
Kazanissa kesällä 2015 järjestetyissä uinnin MM-kilpailuissa kansainvälinen paine oli kuitenkin kasvanut niin suureksi, että ylempää ministeriöstä oli tullut käsky vetää kisat läpi ilman vilppiä.
– Koska Mutko varmaankin pelkäsi tulossa olevan Wadan IC-raportin aiheuttavan todellisen kritiikki- ja arvostelutsunamin, hän käski hoitaa Kazanin kisat aivan ohjekirjan mukaan. Näytteidenotossa yhteistyössä Rusadan kanssa ei saanut esiintyä pienintäkään häikkää. Ei ollut lupaa vaihdella näytteitä tai niiden antajien nimiä. Kaikki analyysien tulokset piti heti kirjata Adamsiin. Nagornik oli kauhuissaan ja välitti Mutkon määräyksen minulle nähdäkseen, miten reagoisin. Sanoin, että ministerin määräys oli minulle laki, mutta sen seurauksista en voisi ottaa vastuuta.
Juuri ennen kisoja Rodtshenkov sai eteensä positiivisen näytteen, jossa oli ostariinia. Koska kaikki piti tehdä ohjekirjan mukaan, hänellä ei ollut mahdollisuutta selvittää, kenelle näyte kuului. Niinpä hän kirjasi havaintonsa kansainväliseen tietokantaan.
– Sitten iski tsunami. Paljastui, että ostariinia oli ollut Jana Martinovan virtsanäytteessä. Kyseessä ei ollut kuka tahansa uimari: hän oli Kazanin MM-kisojen "pieni merenneito". Jana oli syntynyt Kazanissa, edennyt maailmanmestariksi, ja hänet oli valittu myös urheilijoiden kisavalan vannojaksi.
– Avajaisseremoniassa vannotussa valassa sanottiin, että "vannomme urheilevamme ilman dopingia ja ilman kiellettyjä aineita". Valatilaisuus lähetettiin suorana tv:ssä kaikkialle maailmaan, Janan seisoessa tilaisuudessa Vladimir Putinin ja Mutkon rinnalla.
– Yhtä pelosta jäykkänä en muistanut olleeni kertaakaan Sotshin kisojen avajaisten jälkeen, Rodtshenkov kirjoittaa.
Martinovan käry oli niin venäläisen urheilun maineen viimeinen kuolinisku kansainvälisesti. Samalla se oli lopun alkua myös Rodtshenkoville Moskovan antidopinglaboratorion johtajana.
Maanpaossa vuodesta 2015
Grigori Rodtshenkov kertoo pelänneensä Moskovassa henkensä puolesta.
Kun Wadan tutkinnasta aiheutunut dopingskandaali alkoi kuristaa Rodtshenkovin ammatillista ja henkistä elintilaa Moskovassa, hän päätti loikata maasta marraskuussa 2015.
Nyt 61-vuotias Rodtshenkov matkusti ensin Los Angelesiin dokumentintekijä Bryan Fogelin luokse ja paljasti hänelle totuuden Sotshin olympialaisten dopingohjelmasta. Fogel teki haastatteluidensa pohjalta dokumenttielokuvan Käry, joka palkittiin myöhemmin Oscarilla.
Tällä hetkellä todistajansuojeluohjelmassa olevan Rodtshenkovin kertomukset on kiistetty Venäjällä epäluotettavina. Esille on tuotu muun muassa hänen mielenterveysongelmansa ja itsemurhayrityksensä vuodelta 2011.
Rodtshenkov kertoo kirjassaan, miten oli vähällä kuolla iskettyään veitsellä rintaansa. Hän perustelee epätoivoista tekoaan Venäjän huumepoliisin jatkuvilla syytöksillä ja kuulusteluilla. Rikostutkinnoista luovuttiin näyttöjen puutteen vuoksi vuonna 2012.
Venäjän valtiojohto on kiistänyt tienneensä myöhemmin paljastuneesta dopingohjelmasta. Rodtshenkovin mukaan niin urheiluministeri Vitali Mutko, hänen edeltäjänsä Vjatsheslav Fetisov kuin presidentti Vladimir Putinkin olivat hyvin tietoisia venäläisurheilijoiden järjestelmällisestä dopinginkäytöstä ja sen peittelystä.
– Monet ovat kysyneet, kaduttaako minua, että poistuin Venäjältä. Vastaus on: ei kaduta. Olen edelleen kilpailuhenkinen, ja kun pelissä on elämä tai kuolema, olen päättänyt taistella henkeäni uhkaavia henkilöitä ja yhteisöjä vastaan, Rodtshenkov kirjoittaa.