Oulun maanantainen Toto4-kierros käynnistyi kammottavalla tavalla. Juuri avauskohteen ollessa valmiina starttaamaan kaviouralla rysähti vakavin seurauksin.
Lämminveritamma Last Finn hölkkäsi hiljaa kohti lähtöautoa, joka oli tuota pikaa starttaamassa. Takaa tuli valjakoita kovaa vauhtia tamman ohitse.
– Meillä oli takarivin paikka, joten odotin muita hevosia eteen. Valjakoita tuli molemmin puolin enkä voinut muuta kuin pitää ratani. Nykyajan ammattimiehet ajavat auton taakse tosi kovaa ja viime tipassa, mikä on takarivin valjakoille hankalaa, Last Finnin ohjastaja Jani Valli selittää.
– Sitten aivan yhtäkkiä kaveri ajoi takaapäin pahki oikeaan renkaaseen, ja kärryt lähtivät alta.
Last Finn säikähti yllättävää taklausta pahemman kerran ja reagoi hyppäämällä pystyyn. Hevonen meinasi kaatua taaksepäin ohjastajansa päälle, mutta se korjasi viime hetkellä tasapainoaan hyppäämällä takajaloillaan taaksepäin.
– Toinen jalka osui oikean kylkeni päälle. Sitten sumeni jo niin paljon, etten oikein edes tiedä mitä osui ja minne osui, Valli kertaa kauhunhetkiään hevosen jaloissa kärryjen väliin juuttuneena.
– Aluksi olo ei tuntunut kovin pahalta, vain kylkeä kolotti. Kävelinkin kaviouralta itse pois ja lähdin hevosautolla isäni Heikki Vallin kanssa kotiin. Lääkäreiden mukaan olin kuitenkin onnettomuuden jälkeen niin kovassa adrenaliinishokissa, että en tuntenut kipua tai osannut huolestua muuta kuin hevosesta.
Karu totuus Jani Vallin tilanteesta paljastui onneksi pian, ja hän vietti yönsä Oulun yliopistollisessa sairaalassa.
– Neljä kylkiluuta on murtunut ihan irtipoikki, ja niistä kaksi on sillä tavalla vinkurassa että katkenneet päät eivät ole vastakkain. Ensimmäiset neljäkymmentä tuntia valvoin yhtä soittoa, kun en kivuiltani pystynyt nukkumaan, Valli huokaa.
– Tänä aamuna meni kymmenen minuuttia päästä sängystä ylös. Lonkkaan on ilmestynyt nyrkin kokoinen patti, olisiko hevonen astunut siihenkin. Toinen kyynerpääkin on samannäköinen. En minä kyllä aluksi edes huomannut näitä, kun kylki oli niin kipeä.
Alustavasti täysipäiväistä lepoa on määrätty kuuden viikon verran. Täydellisen toipumisen aikataulua ei tiedä kukaan.
– Pääkopan päälle tämä käy, kun on tottunut joka päivä menemään ja tekemään. Tämä onkin ensimmäinen kerta kun minulta menee edes luita poikki, aiemmin ei ole käynyt mitään, hän miettii.
– Turvaliivisääntöä pitää kyllä kiittää. Tässäkin tilanteessa se jakoi painetta tasaisemmin, eikä katkenneet luut repineet keuhkoja tai muita sisäelimiä. Ilman liiviä tilanne voisi olla toinen.
Katso hurja onnettomuus Katsomosta yllä olevalta videolta.
Hevonenkin telakalla
Heikki ja Jani Vallin silmäterä Last Finn pääsi onnettomuuden seurauksena karkuun. Tammaparka juoksi vauhkoontuneena parisenkymmentä kierrosta ympäri rataa ensin kiitolaukkaa ja myöhemmin ravia. Pakomatkan aikana jo kolarissa vaurioituneet kärryt menivät aivan silpuksi.
– Pillastuminen otti lihaksiston päälle. Onneksi hevonen sai hyvän hoidon, se vietiin klinikalle heti kiinnisaamisen jälkeen. Tammaa nesteytettiin paikanpäällä, ja isäukko jatkoi sitä kotona vielä yöllä ja seuraavana aamuna, nuorempi Valli kertoo sairasvuoteeltaan.
– Hevosen virtsa oli veristä, joten munuaisia pitää seurata eikä tamma pääse tarhaan ollenkaan, isä vain riimusta jaloittelee sitä. Muuten hevonen on kuulemma ihmeen iloisella mielellä ja syökin hyvin.
Lisäksi Last Finn kärsii rajunnäköisistä haavoista ja naarmuista. Ihokin on palanut paikoitellen isoilta alueilta.
– Kärryjen hajottua toinen aisa hakkasi hevoselta haarukset verille ja sieltä on nahat lähteneet kokonaan. Vasemmasta takasesta repesi yönsilmä lihoineen pois, eikä hevosessa muutenkaan ole montaa naarmutonta kohtaa, Valli luettelee.
– Luulenpa silti että hevonen ehtii ennen minua starttikuntoon. Vaikka oma olo on kipeä ja harmittaa vietävästi, niin pitää myöntää että laji on mennyt kyllä eteenpäin. Tämä on nykyaikana harvinaisuus että hevonen edes pääsee irti, puhumattakaan että jotain oikein vakavaa sattuu.
Ravit live 5 kpl