Atlantic Film, 2011. Alkuperäinen ilmestymisvuosi 1980. Ohjaus François Truffaut. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.77:1. Ääni DD Stereo (ranska). Kesto 126 min.
Viimeinen metro on vuonna 1980 valmistunut ranskalaisen François Truffautin ohjaama draama. Elokuva sijoittuu vuoteen 1942, jolloin saksalaiset olivat miehittäneet Pariisin ja juutalaisia vainottiin. Elokuvaa tähdittävät Catherine Deneuve ja Gerard Depardieu, jotka voi nähdä jälleen yhdessä viime vuonna ilmestyneessä Potiche – Aivovaimo –elokuvassa.
Miehityksen ilmapiiri on voimakkaasti läsnä elokuvassa. Natsien määräämä ulkonaliikkumiskielto alkaa Pariisissa kello 23 ja viimeiseen metroon on hyvä ehtiä ajoissa. Koska hiilestä on pulaa, lämmittelevät ihmiset teattereissa. Esitykset loppuvat juuri ennen viimeisen metron lähtöä. Elokuva keskittyy Montmartre-teatteriin, jonka omistaja ja ohjaaja Lucas Steiner (Heinz Bennent) on juutalainen. Hänen uskotaan paenneen maasta, mutta todellisuudessa hän piilottelee teatterin kellarissa. Lucasin vaimo näyttelijätär Marion (Deneuve) on ottanut ohjat käsiinsä ja yrittää pitää teatterin pystyssä.
Marion palkkaa uusinta näytelmää varten pääosan esittäjäksi lahjakkaan Bernard Grangerin (Depardieu), jolla tuntuu olevan suhteita vastarintaan. Tätä ei tosin selvennetä elokuvan aikana millään lailla, mutta viitteitä siihen annetaan.
Viimeinen metro on rakkauselokuva, mutta rakkauden kohteena eivät ole ainoastaan ihmiset, vaan myös teatteri ja taide. Jonkinlainen kolmiodraama nähdään Marionin, Lucasin ja Bernardin välillä, vaikka mitään tulista avioliiton ulkopuolista suhdetta ei elokuvan aikana onneksi synny. Tai ainakaan se ei katsojalle välity. Lucasille ensi-iltaan tuleva näytelmä on tärkeä, sillä se on hänen sovitus, ja hän tekee siihen koko ajan parannusehdotuksia. Elokuva pyörii hienosti teatterissa: näytelmän harjoituksissa, esityksissä, pukuhuoneissa ja tietysti kellarissa. Vaikka ollaan Pariisissa, ei romanttisen kaupungin nähtävyyksiin keskitytä, vaan itse teatteri, tarina ja sen hahmot ovat keskiössä.
Catherine Deneuve ja Gerard Depardieu loistavat molemmat rooleissaan. Tosin heidän välinen rakkaus jää pliisuksi ja vähän turhaksi, elokuva toimii mainiosti ilman sitäkin. Molemmat kuitenkin luovat hienot hahmot tahoillaan.On hauska katsella pääparia 30 vuotta sitten ja verrata, miten he ovat vanhentuneet tuossa ajassa – tyylikkäästi ja karismaattisesti, sillä molemmat ovat edelleen upeita näyttelijöitä. Muita maininnan arvoisia roolisuorituksia näiden kahden lisäksi ovat ainakin Jean Poiretin esittämä ohjaaja Jean-Loup Cottins, Andrea Ferreolin pukusuunnittelija Arlette, joka toistuvasti torjuu Bernardin treffiehdotukset, Paulette Dubostin teatterissa työskentelevä vanhempi rouva Germaine, Sabine Haudepinin hauska nuori näyttelijätär Nadine, joka on valmis tarttumaan työhön kuin työhön, Jean-Louis Richardin todella ärsyttävä mielistelijä toimittaja Daxiat sekä aivan mainio tummakulmainen villapaitoihin pukeutuva teatterin talkkari Raymond, jota näyttelee Maurice Risch. Teatteriväen ystävyys on mukavaa seurattavaa.
Elokuva etenee hitaaseen tahtiin, mutta kaksituntisena se ei kuitenkaan tunnu pitkästyttävältä. Viimeinen metro on nautittavaa katseltavaa: ihmissuhteita, teatteria, jännitystä ja elämää miehitetyssä Pariisissa. Toinen maailmansota luo painostavan taustan, sillä koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu ja kuka on kenenkin puolella. Toisaalta natseja ei onneksi elokuvassa paljon näytetä, vaan he ovat ennemminkin taustarekvisiittaa.
Dvd:llä on lisämateriaalina ainoastaan elokuvan kommenttiraita, joka sekin on ainoastaan ranskaksi.
Leffa: * * * *
Ekstrat: *