Viimeinen outo viesti – Sanna katosi jäljettömiin 11 vuotta sitten

Eila AnttilanSanna-tytär soitti lapsena urkuja, pianoa, selloa ja haitaria ja haaveili urkurin ammatista. Peruskoulun jälkeen musikaalinen tyttö kävi Sibelius-lukion. Lukiossa tulevaisuudensuunnitelmat muuttuivat, ja Sanna kiinnostui lääketieteestä. Kun Suomessa lääketieteellisen ovet eivät auenneet, sinnikäs tyttö päätti hakea Viroon, Tarton yliopistoon.

Hän aloitti siellä opinnot vuonna 1998.

Viroon muutettuaan Sanna vieraili Suomessa vanhempiensa ja sisarustensa luona säännöllisin väliajoin. Yhteyttä pidettiin myös sähköpostitse ja puhelimitse.

Tartossa Sanna tutustui Yhdysvalloista kotoisin olevaan baptistipapin perheeseen.

– Siinä vaiheessa vähän ihmettelin, kun Sanna pyysi yhtäkkiä lähettämään postit tämän baptistiperheen osoitteeseen, vaikka tytöllä oli asunto, jonka hän jakoi erään toisen suomalaisen opiskelijatytön kanssa.

"Ilmaisia matkoja ei ole"

Joulun alla vuonna 2000 Sanna ilmoitti perheelleen lopettavansa opiskelut ja muuttavansa Yhdysvaltoihin tämän Tartossa asuvan baptistiperheen rouvan vanhempien luokse. Hän kertoi perheen luvanneen maksaa matkan. Eilaa uutinen epäilytti.

– Sanoin Sannalle, ettei ilmaisia matkoja ole olemassa ja pyysin häntä selvittämään etukäteen, mitä häneltä vaaditaan vastapalvelukseksi. Kehotin Sannaa myös laittamaan opinnot tauolle lopettamisen sijasta, jotta hän voisi halutessaan palata takaisin. En kuitenkaan saanut tytöltä vastauksia.

Niin Sanna lähti Yhdysvaltoihin baptistiperheen suurelle maatilalle. Sieltä hän lähetteli kotipuoleen säännöllisesti sähköpostia. Sittemmin Eila on tulostanut viestit paperille ja lukenut ne moneen kertaan. Kaikki vaikutti kirjeissä olevan hyvin.

– Sanna lähetti hauskoja viestejä, joissa hän kuvaili talon elämää. Kaupunkilaistyttö kun oli, niin kyllä siinä oli naurussa pitelemistä, kun hän kuvaili varsinkin pikkuveljelleen maatilan töitä, joita hän joutui tekemään, Eila muistelee.

Viimeinen viesti

Lähes puoli vuotta perhe piti yhteyttä normaalisti, kunnes toukokuussa 2001 Eila sai sähköpostiinsa oudon viestin. Tuntemattomasta osoitteesta lähetetyssä viestissä oli vain kaksi sanaa: elossa ollaan.

Se oli viimeinen viesti, jonka Eila sai tyttäreltään. Samaan aikaan katkesi Sannan yhteys myös sisaruksiin sekä entisiin koulukavereihin ja ystäviin.

Huolestunut perhe yritti tavoittaa Sannaa, mutta turhaan.

– Yritin soitella Tarttoon baptistiperheelle. He olivat töykeitä, ja jos mies sattui vastaamaan puhelimeen, hän suunnilleen huusi, ettei tyttö ole täällä, Eila kertoo.

Vuoden lopussa perhe teki Sannasta etsintäpyynnön.

Poliisin selvitysten mukaan Sanna oli lähtenyt Yhdysvaltoihin ja käynyt jossain vaiheessa Kanadan puolella uusimassa viisuminsa. Torontosta hän oli kuitenkin palannut takaisin Yhdysvaltoihin. Viimeiset jäljet nuoresta naisesta löytyivät Buffalosta.

– Poliisi totesi, että tyttö oli täysi-ikäinen, eikä rikosta voitu epäillä, joten tyttö sai tehdä mitä halusi. Sitä piti sulatella jonkin aikaa.

Ulkoministeriön kautta Eila sai lopulta selville, että Sanna oli kieltänyt osoitetietojensa luovutuksen. Eilan oli vaikea uskoa kuulemaansa.

– Se tuntuu edelleen käsittämättömältä, koska meillä ei ollut juurikaan erimielisyyksiä. Asioista puhuttiin ja neuvoteltiin yhdessä. Kaikki oli hyvin, kunnes yhtäkkiä yhteydenpito loppui.

Epätietoisuus ei hellitä

Vuosien mittaan Eila on tehnyt kaikkensa tyttärensä löytämiseksi. Hän on jopa selvittänyt kansainvälisten hyväntekeväisyysjärjestöjen toimintaa, sillä Sanna harrasti järjestötoimintaa Suomessa asuessaan. Mikään ei ole kuitenkaan johtanut Sannan jäljille.

Hakukoneetkaan eivät löydä hänen nimellään mitään.

Eila on lähetellyt yhteydenottopyyntöjä baptistiseurakuntiin, mutta mitään vastauksia hän ei ole saanut.

– Olen korostanut kirjeissä, etten tahdo estää tyttäreni ratkaisuja millään tavalla, vaan haluan vain tietää, että hän on kunnossa. Samalla haluan kertoa, että rakastamme ja kaipaamme häntä. Seurakunnista ei ole vastattu mitään.

Vuonna 2009 perhe sai yllättävän viestin Kiovan suurlähetystöstä.

– Saimme tietää, että Sanna oli asioinut siellä. Nekin jäljet päättyivät kuitenkin siihen. Emme saaneet hänen yhteystietojaan.

Eila uskoo itse, ettei Sanna vapaaehtoisesti olisi luopunut yhteydenpidosta. Hän uskoo jonkun estävän häntä ottamasta yhteyttä Suomeen. Vaikka aikaa on kulunut jo yli kymmenen vuotta, uskoo Eila edelleen, että tytär vielä löytyy ja palaa kotiin.

– Tämä epävarmuus vain on tässä pahinta.

Studio55.fi/Tuuli Lindgren

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.