Mäntsälän kapina oli itsenäisen Suomen demokratian koetinkivi, jonka käänteissä alkoholilla oli suuri rooli. Mäntsälän kapina keväällä 1932 oli äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen kannattajien yritys kaataa Suomen hallitus.
– Kapinalliset alkoivat juopottelun samalla kun kapina alkoi. Kun he huomasivat, että tilanne on epätoivoinen, juotiin entistä enemmän, kertoo dosentti Lasse Laaksonen.
Viinaksilla oli Mäntsälän vielä kapinan lopuksi hyvin erikoinen merkitys: voi hyvin katsoa, että alkoholi esti verenvuodatuksen.
Mäntsälän tapahtumien päätteeksi suojeluskuntain päällikkö, kenraali Lauri Malmberg määrättiin pidättämään kapinoitsijoiden puolella ollut kenraali K. M. Wallenius.
– Siinä kohtasi kaksi alkoholiin taipuvaista kenraalia. Malmberg kertoi ottaneensa pistoolin sijasta mukaan konjakkia, ja sitten he ryypiskelivät. Lopulta Wallenius ilmoittautui itse poliisille. Näin tilanne saatiin hoidettua pehmeästi.
Lopulta presidentti P. E. Svinhufvud painoi juomingin villaisella, koska väkivallalta oli näin säästytty.
Ikävä osuus alkoholilla oli entisen presidentin K. J. Ståhlbergin muilutuksessa. Tässäkin tapauksessa oli mukana Wallenius.
– Walleniuksen seurue oli tarkastusmatkalla Sortavalassa, ja siellä kosteissa juhlissa hänen alaisensa sai humalaisen päähänpiston Ståhlbergin kyydityksestä. Tästä lähti lumipallo pyörimään, Laaksonen kertoo.
Walleniuksen osuus presidentin kyydityksessä katsottiin niin isoksi, että hän päätyi upseerinuralla sivuraiteelle. Tilannetta ei enää muuttanut se, että Wallenius todettiin korkeimmassa oikeudessa syyttömäksi.