Vuosikymmenten piina: Raivoava anoppi sai lopulta porttikiellon perheen kotiin

Jatkuvaa draamaa, marttyyrimäistä käytöstä ja huutokohtauksia. Pekan* anoppi ei ole helpoimmasta päästä. Vuosikymmenien epäsopu johti välien lopullisen katkaisemiseen viime vuonna.

– Ilmoitin hänelle, että hän ei ole enää koskaan tervetullut meille, Pekka kertoo.

Siihen pisteeseen tultaessa Pekka oli yrittänyt pitää yllä jonkinlaisia välejä vaimonsa äitiin. Sukujuhlissa oli istuttu vierekkäin ja naurettu samoille jutuille.

Porttikieltoa halusikin enemmän Pekan vaimo, jolla oli Pekan mukaan lapsuudesta asti hiertäneitä pelkoja äitiään kohtaan.

– Vaimoni sanoi, että hän ei enää halua, että äiti tulee meille arvostelemaan.

– Tuntuuhan se hullulta sanoa, että viisikymppinen nainen pelkää äitiään, mutta se juontaa lapsuuteen saakka. Hän joutui kuuntelemaan öisin äitinsä ja isänsä riitelyä, ja äidin raivostunut ääni pelotti. Pienellä tytöllä oli tapana asetella pehmolelunsa sänkyyn turvaksi.

– Kun anoppi vieraili meillä, hän taivasteli kuinka vähän pojallamme oli unileluja ja muisteli kuinka vaimollani oli ollut niitä sänky täynnä. Minua kylmäsi kun tiesin, miksi.

Lapsenlapsen syntymä muutti kaiken

Kun Pekka tapasi tulevan anoppinsa, hän tutustui hurmaavaan seuranaiseen, jonka kanssa hänellä synkkasi ehti.

– Ensimmäiset kolme vuotta menivät oikein hyvin, mutta asiat alkoivat muuttua, kun ensimmäinen lapsemme syntyi.

– Se lähti selvästi isovanhemman kateudesta. Anoppi koki, että olemme liian paljon minun vanhempieni luona, eikä hän saa nähdä tarpeeksi lapsenlastaan.

Riitelyyn tarvitaan aina kaksi osapuolta, huomauttaa Pekka useaan otteeseen kertoessaan perheensä tilanteesta. Silti hän kokee, että anopin käytös ei ole pitkään aikaan ollut normaalia.

– Minulla on kokemus, että jos riidellään, niin voidaan tuiskahdella, mutta se sovitaan nopeasti, eikä siihen tarvitse enää palata viikkojen jälkeen. Kun anoppi kävi kylässä, koko ajan oli tuskainen olo, että koska repeää riita. Ja usein riitaa tulikin jälkeenpäin kirjeissä tai puhelimitse.

Pekan vanhemmat anoppi on haukkunut mennen tullen moukiksi, koska nämä ovat tavallisia työläisiä. Anoppi itse on kotoisin hienommasta perheestä.

– Kerran vein toisen poikani viikoksi hänen mökilleen kesälomalla. Kun olin lähdössä, poika juoksi auton perään ja pysäytti portilla kysyen, olisiko isä parasta, etten puhu mitään famusta ja taatasta, kun mummo suuttuu aina, jos puhun heistä.

Mahdollinen persoonallisuushäiriö?

Pekka kertoo, että hän epäilee anopillaan olevan jonkinlainen persoonallisuushäiriö.

– Hän ei ole koskaan pyytänyt mitään anteeksi eikä hän koskaan näe mitään vikaa omassa toiminnassaan. Jos yritimme olla hänelle ystävällisiä, se ei riittänyt, aina vaan piti olla enemmän ja enemmän tykö.

Kun Pekan vaimon sisarukset saivat lapsia, anoppi alkoi suosia toisia lapsista.

– Hän kai halusi tyttöä, ja kun ensimmäinen tyttö syntyi, koin että pojat suunnilleen tönittiin tieltä pois.

Jouluista ongelmia

Joulut olivat erityisen vaikeita.

– Anoppi haluaisi viettää juhlallista kiiltokuvajoulua, jossa kaikki loistaa ja lapset ovat kiltisti. Mutta koska hän ei ole pitänyt vanhemmistani, molempien perheiden yhteistä joulua ei ole koskaan voitu viettää.

– Sitten yritimme vuorovuosina viettää joulua meidän vanhempiemme ja anopin luona. Anoppi sai tästäkin raivokohtauksia. Lopulta aloimme viettää joulut lasten kanssa omassa kodissa. Tietysti hän pahoitti mielensä siitäkin.

Pekan vaimon sisarukset ovat vielä tekemisissä äitinsä kanssa. Hän uskoo sen johtuvan siitä, ettei heillä nuorempina ole samoja muistikuvia ja pelkoja vihaisesta äidistä kuten esikoisella.

– Anoppi on sanonut minulle, että toivottavasti sinun poikasi joskus hylkää sinut. Poikani on sanonut minulle, että "sinä isä et ole ilkeä".

Toisen poikamme juhlia järjestäessämme ajattelin, että kyllähän anoppi on kutsuttava, mutta poikani kysyi, "miksi mummo täytyy kutsua, eihän hän edes pidä minusta".

Yöunet menivät

Pekka kärsi unettomuudesta ja näki jopa painajaisia anoppinsa raivosta vääntyneistä kasvoista.

Kaikesta huolimatta hän tietää, että anopissa on hyvääkin.

– Hän on mahtava seuraihminen, joka on matkustellut paljon ja kertoo hauskoja juttuja reissuiltaan, tekee hyvää ruokaa ja on oikein mukava niin halutessaan. Siksi on vieläkin suurempi sääli, että asiat ovat menneet tähän pisteeseen.

Pekka ei ole hakenut vaimonsa kanssa tilanteeseen ammattiapua.

– Vaimoni on sanonut haluavansa pitää omat asiat itsellään. Minä olen ainoa, jonka kanssa hän voi puhua avoimesti.

Pekka kertoo, että lopullisen välien katkaisun jälkeen olo on ollut helpottunut.

– Kesällä makoilimme mökin laiturilla vaimoni kanssa ja oli ihana sää. Loma oli alkanut ja nautimme viinilasillisia. Vaimo tuumasi, että "kaikki olisi muuten hyvin elämässä, mutta jos vielä joskus voisi äidinkin tänne hyvällä sydämellä kutsua, niin kaikki olisi täydellistä." Olisihan se mukavaa, jos edes kohteliaissa väleissä voitaisiin viettää aikaa yhdessä vielä joskus.

*Haastateltavan nimi on muutettu.

Studio55.fi/ Piritta Palokangas

Psykologi: 15 prosenttia suomalaisista persoonallisuushäiriöisiä

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.