Yksinäinen toivoo, että joku olisi olemassa häntä varten eikä lähtisi pois. Internet avaa yksinäiselle maailman, jossa samanhenkiset ihmiset ovat klikkauksen päässä.
Pienille pojille järjestettiin kalastuskerho. Kerhossa kyse ei kuitenkaan ollut kalastamisesta. Kalojen kautta hoidettiin suurempaa ongelmaa, yksinäisyyttä.
Yksinäistä ei saisi mennä auttamaan pelkkä yksinäisyys mielessään.
– Nämä pojat olivat sellaisia, ettei heillä ollut paljon ystäviä, mutta he menivät kalastamaan yhdessä ja oppivat sitä kautta rakentamaan sosiaalisia suhteita. Samalla tavalla yksinäisten yhdistyksen perustamisen sijaan on mielekkäämpää perustaa matalan kynnyksen kuoro tai muunlainen matalan kynnyksen tapaamismuoto. Suora lähestymistapa ei toimi, mutta mutkan kautta asiaa on mahdollista lähestyä, kertoo Juho Saari, professori ja johtaja Itä-Suomen yliopistossa.
– Ei mennä kaverin luokse sanomaan "olen huomannut, että olet yksinäinen, lähdetäänpä yhdessä jonnekin". Sen sijaan sanotaan "lähdetään yhdessä jonnekin". Tiedämme, että yksinäisen lähestyminen niin, että perustetaan yksinäisten yhdistys, ei ole toimiva tapa. Usein yksinäisyyttä on parempi lähestyä mutkan kautta.
"En kuitenkaan ole kokonaisvalaisesti rohkea, olen Ujo. U, niin kuin Utelias tutustumaan, J, niin kuin Jännitän hirveästi, O niin kuin Odotan lisäohjeita aivoilta tutustua henkilöön tuosta noin vaan."
Saari on aiemmin tutkinut esimerkiksi huono-osaisuutta. Hän tutkii parhaillaan Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulan kanssa yksinäisyyttä parisuhteissa.
– Lukemiemme nettikeskustelujen ja tekemiemme haastattelujen perusteella monet yksinäiset toivovat, että se joku olisi siinä häntä varten eikä lähtisi pois, vaikka hän olisi hiljainen. Yksinäiset toivovat, ettei se joku valitsisi toista ihmistä, niin, että yksinäiseksi itsensä kokeva joutuu ikään kuin kilpailemaan tästä kaverista.
Yksinäisen lähestyminen niin, että perustetaan yksinäisten yhdistys, ei ole toimiva tapa.
Usein jo kuunteleminen ja läsnäolo auttavat. Saaren mukaan yksinäistä ihmistä kohti pitäisi tehdä "pieniä, luontevia ja myönteisiä siirtymiä": ei siis paranneta kerralla koko maailmaa, vaan edetään vähän kerrallaan.
– Kärsivällisyys ja läsnäolo on usein paras tapa edetä. Kannustetaan ihmistä osallistumaan joihinkin yhteisiin asioihin. Tilanteet, joissa ihminen kokee itsensä hyväksytyksi ja luonnollisesti vastaanotetuksi, ja tilanteet, joissa ihmiset ovat kunnioittavia toisiaan kohtaan. Pieniä askelia, Saari neuvoo.
Internet avaa yksinäiselle maailman
"Ympärilläni on rakastava perhe, joka pyrkii tukemaan minua asiassa kuin asiassa (ainakin melkein), mutta tunnen oloni yksinäiseksi kun ystäviä joiden kanssa jakaa kaiken, mistä "vanhukset" eivät tajua mitään ei ole melkein ollenkaan."
Tarina Hiljaisten Heimosta
Jos yksinäinen itse haluaa hakeutua muiden ihmisten läheisyyteen, sekin on mahdollista. Esimerkiksi Nyyti ry tarjoaa tukea opiskelijoille tavoitteenaan tukea opiskelijoiden henkistä hyvinvointia ja elämänhallintaa.
Aina ei ole pakko edes poistua kotoa. Internet avaa yksinäiselle maailman, jossa samanhenkiset ihmiset ovat klikkauksen päässä.
– Yksinäisyys korostuu aika paljon tällä hetkellä. Verkon kautta ihmiset tuntuvat löytävän samankaltaisia ihmisiä. Monella on sosiaalisia pelkoja, eikä uskalleta live-maailmassa ryhmissä keskustella. Verkossa jännitys tuntuu olevan pienempi. Siellä avaudutaan, kertoo Jarno Alastalo.
Verkon kautta ihmiset löytävät samankaltaisia ihmisiä.
Alastalo on tehnyt 15 vuotta töitä sosiaalisessa mediassa ja tutkinut, miten yksinäiset löytävät toisiaan verkossa. Hän on ollut mukana Suomi24-palstan keskusteluissa ja perustamassa Hiljaisten Heimo -nettipalvelua.
Jakamista ilman pelkoa
Alastalo myöntää, että netissä on myös lieveilmiöitä, kuten häiriköitä. Hiljaisten Heimossa käytössä on demokraattinen yhteisömoderointi, jossa yhteisö valvoo ja raportoi häiriköitä itse.
"Itselläni sellainen tilanne, että kavereita ympärillä jokunen, mutta sellaiset oikeat ystävät puuttuvat. Aikaisemmin elämässä on aina ollut ainakin yksi paras ystävä, jonka kanssa on jakanut niin ylä- ja alamäetkin, ja joka oikeasti ymmärtää, mitä munkin päässä liikkuu ja toisin päin."
Tarina Hiljaisten Heimosta
– Netti voi olla pelottava paikka, mutta siinä on myös todella paljon hyviä puolia. Sosiaalinen media on välillä vähän kuin perjantaipullo suomalaisille: kun pääsee avaamaan sanaisen arkkunsa, pääsee vauhtiin. Suomi24-aikaan tajusin, että häiriköt voivat olla enemmän +60-vuotiaita, ei niinkään nuoria. Vanhemmalle polvelle keskustelumaailma netissä on vähän uusi ja asioita sanotaan suoraan, ihmiset voivat loukkaantua.
Hiljaisten Heimoa on ollut rakentamassa psykologien ja sosiaalisen median ammattilaisten ryhmä.
– Itsekin olen pieneltä paikkakunnalta, enkä löytänyt ihan samanlaisia ihmisiä. Halusimme luoda paikan hyvien asioiden ja mielen hyvinvoinnin keskustelupaikan, jossa ihmiset uskaltaisivat turvallisesti kertoa asioitaan, ilman pelkoa. Puhutaan sensitiivisten asioiden sosiaalisesta mediasta. Siellä kuka tahansa voi luoda tai löytää oman heimon, lukea muiden viestejä ja jakaa omia kokemuksiaan, Alastalo sanoo.
– Maailmassa ongelma on niin iso. Yksi kolmasosa suomalaisista kokee elämänsä aikana jonkinlaisia mielenterveyden haasteita. Suuri osa ei koskaan saa apua. Haluamme ennaltaehkäistä tätä ennen kuin ne menevät kriisiin. Yhteisön avulla voidaan auttaa mahdollisimman monia.
Yhteisön avulla voidaan auttaa monia.
Alastalon mukaan erilaisten heimojen ikähaarukka on aikamoinen, aina 15-vuotiaista 80-vuotiaisiin.
– Nuoret keskustelevat esimerkiksi kiusaamisesta, sitten on äitejä, jotka kertovat arjesta kotona. Isiä, jotka kertovat ensimmäisestä lapsestaan. Vanhempia ihmisiä, joilla ei ole kavereita ja tuttuja, joiden kanssa jutella asioista. Monenlaisia ihmisiä, Alastalo sanoo.
– Suosikkini on henkilö, joka jakaa kuvia rekoista. Ihmettelin, miksi hän jakaa näitä asioita. Lopulta selvisi, että hän on ollut onnettomuudessa. Hänen koko elämänsä liittyi rekkoihin: hän oli rekkakuski ja ajeli niillä. Onnettomuuden vuoksi kaikki romahti. Hänelle on turvallista keskustella asioista, jotka hän tuntee, eli rekoista. Tämän kautta hän voi avata sitä, että on ehkä hieman masentunut, ettei ehkä ole samanlaista juttua, kuin aikoinaan on ollut.
"Joo äidin "rohkaisevat" kommentit oli tuttu juttu joskus. Sama kuin sanois korkeanpaikankammoiselle "mene nyt vaan sinne ylös".
Tarina Hiljaisten Heimosta
Jos sydänystävää ei ole, voiko kaikki silti olla hyvin?
Nopea vilkaisu netin syövereihin paljastaa joukon lahjakkaita ihmisiä: osataan piirtää, laulaa, kirjoittaa selkeästi. Miksi lahjakas ihminen jää yksin?
– Reaalimaailmassa on kynnys löytää ihmisiä, jotka ymmärtävät sinua samalla tavalla. Usein tähän liittyy vielä huono kokemus aiemmasta elämästä: on voinut olla kiusattu tai on kokenut sitä, että itsetuntoa on kolhaistu. Kynnys löytää ihminen, baarista tai muualta, on niin iso. Tällaisessa nettiyhteisössä kukaan ei tuomitse. On helpompi avautua. Jännittäminen ja pelko leimaamisesta ovat lahjakkaillakin ihmisillä suuria.
Pitkäaikainen yksinäisyys on terveydelle ja hyvinvoinnille haasteellista.
Jos ihmisellä ei ole sydänystävää, voiko kaikki silti olla hyvin? Voi – mikäli ihminen on itse hakeutunut tilanteeseen, jossa hänellä ei ole läheisiä ihmisiä, kertoo Juho Saari.
– Silloin se on ok. Toisaalta pitkäaikainen yksinäisyys ilman läheisiä ihmissuhteita on monella tavalla terveydelle ja hyvinvoinnille haasteellista. Silloin täytyy olla paljon itsekuria, ettei jää sohvalle makaamaan ja katsomaan netistä seksiä ja niin edelleen, vaan että pitää itsestään huolta. Jos elää muiden ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa, omasta terveydestä ja hyvinvoinnista sekä käyttäytymisetä huolehtiminen on selvästi helpompaa.
Joskus nettimaailman ystävyys siirtyy myös reaalimaailmaan.
– Oli hauskaa, että palvelun avasimme toukokuussa 2015, niin kesti ehkä kuukauden, kun oli ensimmäinen Tampere-, Oulu- ja Helsinki-miitti. hyvän yhteisön merkki on se, että alkaa syntyä live-tapaamisia.
2:10