Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen historia alkoi vuonna 1983 Helsingissä. Maailmanmestaruuksista taisteltiin aluksi neljän vuoden välein, mutta Tokion 1991 jälkeen Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF kiristi tahtia. Berliinissä järjestetään historian 12. MM-yleisurheilukilpailut.
Lillak lumosi Olympiastadionilla 1983
Ensimmäisten MM-kisojen kotikatsomo sai palkintonsa Olympiastadionilla 13. elokuuta 1983. Arto Bryggare kiisi hopealle 110 metrin aitajuoksussa ja petasi vielä suuremman juhlan.
Tiina Lillak nousi viimeisellä heitollaan (70,82) keihään maailmanmestariksi, ja kaikki kisoja seuranneet muistavat Lillakin riemunpurkauksen ja vauhdikkaan voittospurtin kohti stadionin etusuoraa. Lillak aloitti suomalaisten upean keihäsmenestyksen MM-kisoissa: Suomen kaikkiaan 17 mitalista kahdeksan on tullut keihäästä.
Myös Suomen kolmannessa mitalissa oli dramatiikkaa. Martti Vainio heittäytyi pitkin pituuttaan 5000 metrin kisan maaliviivalle ja varmisti tempullaan pronssin.
Kisojen kuningas oli Yhdysvaltain Carl Lewis, joka voitti 100 metriä ja pituuden sekä ankkuroi maansa pikaviestin MM-kultaan ME-ajalla 37,86. Kaksoismestariksi juoksi USA:n Mary Decker, jonka kiri siivitti hänet kultaan 1 500 ja 3 000 metrillä.
Pääosin naisten lajeja hallitsi itäblokki. Tshekkoslovakian Jarmila Kratochvilova voitti ylivoimaisesti 400 ja 800 metrin juoksut, ja DDR:n naiset kahmivat kaikkiaan kahdeksan kultaa. Nuorin mestari oli Itä-Saksan Heike Daute (nykyinen Drechsler), joka avasi pituuden voitollaan pitkän menestyskauden.
Neuvostoliittoa edustanut seiväshyppääjä murtautui Helsingin kisoissa yleisurheilun huipulle: Sergei Bubka otti ensimmäisen yhteensä 12 arvokisakullasta, tuloksella 570.
Ensimmäisiin MM-kisoihin otti osaa 1 572 urheilijaa 153 maasta. Olympiaboikottien aika näytti olevan ohi.
Räty yllätti mestaruudellaan 1987
Rooman 1987 MM-kisoissa Suomi saavutti vain yhden mitalin, mutta Seppo Rädyn hankkima palkinto olikin sitten kultainen. Räty kompuroi finaalin aluksi, mutta sai lopulta heiton kohdalleen.
Kestävyysjuoksussa kisat merkitsivät Afrikan lopullista läpimurtoa, kun Kenian Billy Konchellah (800 m), Paul Kipkoech (10 000 m) ja Douglas Wakiihuri (maraton) sekä Somalian Abdi Bile (1 500 m) ja Marokon Said Aouita (5 000 m) voittivat lajinsa.
Kovia voittotuloksia tekivät DDR:n Thomas Schönlebe 400 metrillä (EE 44,33), USA:n Edwin Moses 400 metrin aidoissa (47,46), Bulgarian Hristo Markov kolmiloikassa (17,92), Sveitsin Werner Günthör kuulassa (22,23) ja Britannian Fatima Whitbread keihäässä (76,64). Naisten korkeuskisassa Bulgarian Stefka Kostadinova leijui yli 209 sentin korkeudesta, joka on yhä ME-tulos.
Kaksoismestareita olivat DDR:n Silke Gladisch pikamatkoilla, Neuvostoliiton Tatjana Samolenko 1 500 ja 3 000 metrillä ja Yhdysvaltain Jackie Joyner-Kersee pituudessa ja seitsenottelussa huipputuloksin.
Rooman kisoihin liittyi ikäviäkin sävyjä. IAAF:n puheenjohtaja Primo Nebiolon kotikaupungissa toimitsijat yrittivät tehdä italialaisesta Giovanni Evangelistista mitalimiehen väärällä mittaustuloksella. IAAF joutui korjaamaan tulokset myöhemmin, kun italialainen aikakauslehti huomasi huijauksen.
Myös Kanadan Ben Johnsonin 100 metrin voittotulokseen (ME 9,83) tuli karvas jälkimaku vuotta myöhemmin, kun Johnson jäi Soulin olympialaisissa kiinni dopingista. Kanadalainen menetti skandaalin takia myös MM-arvonsa.
Kinnunen jatkoi keihäsmenestystä 1991
Suomi vuoli keihäänheitossa MM-kultaa jo kolmannen kerran, kun Kimmo Kinnunen innostui avauskierroksella 90,82 metrin kaareen. Tulos riitti kultaan, ja Seppo Rädyn viimeisen heiton 88,12 varmisti suomalaisten kaksoisvoiton Tokiossa 1991.
Suomalaisten kolmannen mitalin, pronssin, toi nykyinen kansanedustaja Sari Essayah 10 kilometrin kävelyssä. Essayah aloitti kävelyn mitalisarjan, jota hän ja Valentin Kononen jatkoivat kaksissa seuraavissa MM-kisoissa.
Kansainvälisesti ikimuistoisin oli miesten pituus, jossa Carl Lewis ja Mike Powell tehtailivat upeita tuloksia. Powell venytti lopulta 895 sentin päähän ponnistuslankusta ja rikkoi Bob Beamonin 23 vuoden ikäisen ME:n. Lewis joutui tyytymään hopeaan tuulituloksella 891, mutta otti jo kolmannen peräkkäisen 100 metrin kultamitalinsa ajalla 9,86.
Uusia kiintotähtiä olivat Michael Johnson 200 metrillä, Marie-Jose Perec 400 metrillä, Noureddine Morceli 1 500 metrillä, Moses Kiptanui esteissä, Lars Riedel kiekossa ja Dan O'Brien kymmenottelussa. Algerian Hassiba Boulmerka voitti 1500 metriä ja nousi Afrikan naisten kestävyysjuoksun ensimmäiseksi arvokisamestariksi. Maratonkulta teki Japanin Hiromi Taniguchista kansallissankarin.
Essayah kirkasti pronssin kullaksi 1993
Kävely toi Suomelle kunniaa 1993 Stuttgartissa, jossa Sari Essayah joutui maailmanmestaruuden ja etenkin siitä seuranneen arvoauton voittamisen takia hirmuiseen pyöritykseen. Valentin Kononen palkittiin 50 kilometrillä hopealla, kuten mestaruuden puolustaja Kimmo Kinnunen keihäänheitossa.
Elämään on jäänyt Seppo Rädyn tokaisu "Saksa on paska maa" karsinnassa epäonnistumisen jälkeen, mutta myös Kinnusen "huonomminhan se meni kuin viimeksi" kuului kommenttien helmiin.
Kiinan kestävyysjuoksijanaiset häkellyttivät huikeilla tuloksillaan. Ma Junrenin valmentamat juoksijat ottivat vakuuttavan kolmoisvoiton 3000 metrillä ja juhlivat myös 1 500 ja 10 000 metrillä.
Maailmanennätykset kaatuivat, kun Britannian Colin Jackson aitoi 110 metriä aikaan 12,91, Venäjän Ana Birjukova kolmiloikkasi 15,09, Yhdysvaltain 4x400 metrin kvartetti kuljetti viestikapulaa ajassa 2.54,29 ja Britannian Sally Gunnell aitoi 400 metriä ajassa 52,74. Brittijuhlaa riitti myös sataselle, jolla Linford Christie katkaisi USA:n juhlat huippuajalla 9,87.
Sergei Bubka otti seipäässä neljännen perättäisen mestaruutensa tuloksella 600. Sveitsin kuulajätti Werner Günthör nousi kultakorokkeelle kolmannen kerran. Jan Zeleznyn, Maria Mutolan ja Etiopian 20-vuotiaan kevytaskelisen Haile Gebrselassien valtakaudet alkoivat.
Kaksoismestariksi nousi Yhdysvaltain pieni pikakiitäjä Gail Devers, joka aitoi etusuoran poikki huippuajassa 12,46 ja voitti myös 100 metrin sileän täpärästi Jamaikan Merlene Otteyn edellä. Otteyn sitkeys palkittiin viimein 200 metrillä uran ensimmäisellä arvokisavoitolla.
Kononen johdatti värisuoraan 1995
Vuonna 1995 suomalaiset ylsivät helteisessä Göteborgin mainioon vireeseen, ja mitaleja tuli yksi joka väriä. Valentin Kononen masensi vastustajansa 50 kilometrin kävelyssä, Mika Halvari pukkasi John Godinan takana kuulahopeaa ja nuori Mikaela Ingberg otti keihäässä uransa ensimmäisen arvokisamitalin, pronssin.
Britti Jonathan Edwards oli kuitenkin kisojen tähti. Kimmoisa kolmiloikkaaja uhmasi luonnonlakeja ja liiteli huikeaan ME-pituuteen 18,29. Myös naisten kolmiloikassa yllettiin kauemmas kuin koskaan ennen: Ukrainan Inessa Kravets loikki 15,50. Kolmas ME-tulos syntyi naisten 400 metrin aidoissa, jossa Yhdysvaltain Kim Batten kukisti Tonia Bufordin täpärästi ajoin 52,61-52,62.
Maailman nopeimmaksi mieheksi nousi Kanadan Donovan Bailey, joka 100 metrin voiton lisäksi nosti kotimaansa kultakorokkeelle 4x100 metrin viestissä. Michael Johnsonin 200 ja 400 metrin ajat 19,79 ja 43,39 olivat täysin saavuttamattomia muille.
Kuuban Ivan Pedroso ponkaisi lankulta 870 sentin päähän ja jätti kanssakilpailijoitaan lähes puoli metriä. Pika-aituri Allen Johnson ja Keniasta Tanskan väreihin siirtynyt puolimaileri Wilson Kipketer avasivat arvotittelien sarjansa. Syyrian Ghada Shouaa (seitsenottelu) ja Bahaman Troy Kemp (korkeus) olivat voittajia yllättävimmästä päästä.
Venäjän Irina Stankinasta tuli MM-historian nuorin mestari. Hän voitti 10 kilometrin kävelyn 18 vuoden ja 135 päivän ikäisenä.
Bubka otti kuudennen kultamitalinsa 1997
Suomalaiset olisivat jääneet Ateenassa 1997 ilman MM-mitalia, jos valkovenäläinen Eduard Hämäläinen ei olisi tullut pelastajaksi. Uuden asuinmaansa väreissä Hämäläinen ylsi 10-ottelun hopealle Viron Erki Noolin takana.
Ateenan mieleenpainuvin kilpailu oli miesten seiväshyppy, jossa 33-vuotias Sergei Bubka uhmasi loukkaantumisia ja kuntoutti itsensä mestaruusvireeseen. Ukrainalaisen kuudes MM-kulta tuli 14 vuotta ensimmäisen mestaruuden jälkeen ja paremmalla tuloksella kuin koskaan. Bubka taivutti 601.
Yhdysvaltain Maurice Greene jyräsi 100 metriä aikaan 9,86 ja jätti mestaruutta puolustaneen Donovan Baileyn hopealle. Marokon uusi valtti Hicham el-Guerrouj oli 1 500 metrillä omaa luokkaansa. Etiopian Haile Gebrselassie voitti 10 000 metrillä kolmannen peräkkäisen mestaruutensa. Supertähtien joukkoon oli nousemassa myös Yhdysvaltain Marion Jones, naisten 100 metrin voittaja.
Perinteiden rikkojia olivat lajiensa mestarit Uuden-Seelannin Beatrice Faumuina kiekossa, Etelä-Afrikan Marius Corbett keihäässä ja pitkän uransa kruunannut Norjan Hanne Haugland korkeudessa. Vuonojen maan ilon täydensi Trine Hattestadin toinen keihäsmestaruus - edellinen oli Stuttgartista 1993.
Parviainen palautti keihäskunnian 1999
Sevillan kisojen päätöspäivä ja miesten keihään viides kierros tuottivat suomalaisille täysosuman vuonna 1999. Aki Parviaisen täysosumaveto 89,52 teki hänestä keihäänheiton neljännen sinivalkoisen maailmanmestarin Tiina Lillakin, Seppo Rädyn ja Kimmo Kinnusen tossunjäljissä. Parviaisen mitali oli Suomen ainoa Sevillassa.
Kisojen kiintotähtiä olivat Maurice Greene 100 ja 200 metrin mestaruuksillaan, Haile Gebrselassie 10 000 metrin neljännellä MM-voitollaan, Gail Devers 100 metrin aitojen kolmannella MM-kultamitalillaan ja Tanskan Wilson Kipketer 800 metrin kolmannella MM-voitollaan. Kuularingissä Saksan Astrid Kumbernussin mestaruus oli kolmas perättäinen.
Michael Johnson rikkoi Harry "Butch" Reynoldsin yhdentoista vuoden ikäisen maailmanennätyksen, kun hän kiersi kentän ajassa 43,18. Johnson keräsi MM-urallaan yhteensä yhdeksän mitalia, mitä parempaan ovat kyenneet vain Merlene Ottey (14) ja Carl Lewis (10). Johnsonin mitalit olivat kuitenkin kaikki kultaisia.
Abel Anton kiirehti kotiyleisön riemuksi toiseen maratonkultaansa, ja Colin Jackson uudisti pika-aitojen mestaruutensa kuuden vuoden takaa. Pikajuoksija Marion Jonesin urakointi toi satasen kullan ja pituuden pronssin, mutta 200 metrillä tie katkesi jalkavammaan.
Zelezny Parviaisen toisen kullan tiellä 2001
Vuoden 2001 MM-kisat järjestettiin Kanadan Edmontonissa, ensi kertaa Atlantin takana. Suomalaismenestyjät olivat tutut Aki Parviainen (keihään hopeaa) ja olympiavoittaja Arsi Harju (kuulan pronssia). Myös Heli Koivula osoitti olevansa nousussa kohti kansainvälistä eliittiä: tuloksena kolmiloikan viides sija.
Keihäässä komeasti avanneen (91,31) avanneen Parviaisen mestaruuden tiellä oli tuttu tshekki Jan Zelezny, jolle MM-kulta oli kolmas. Maailma näytti muutenkin pääosin tutulta. Mestareiksi leivottiin 100 metrillä jälleen Maurice Greene, 1 500 metrillä Hicham el-Guerrouj, pika-aidoissa Allen Johnson, pituudessa Ivan Pedroso, kolmiloikassa Jonathan Edwards, kuulassa John Godina, kymmenottelussa Tomas Dvorak ja kiekkokehässä Lars Riedel jo viidennen kerran.
Uusia nimiä MM-palkintopallin yläkorokkeella olivat Sveitsin puolimaileri Andre Bucher, Dominikaanisen tasavallan 400 metrin aituri Felix Sanchez, Australian ex-valkovenäläinen seiväshyppääjä Dmitri Markov (605) ja maratonilla Etiopian nuori Gezehegne Abera, jonka ansiolistalle oli jo kirjattu olympiavoitto. Iloisin yllättäjä oli Ukrainan Zhanna Pintusevitsh-Block, joka kukisti 100 metrin finaalissa suursuosikin Marion Jonesin.
Ristiriitaisin mestari oli Venäjän Olga Jegorova, joka antoi aiemmin samana kesänä epoa sisältäneen dopingtestin, mutta vapautui muotoseikkojen takia kilpailemaan. Hän voitti 5 000 metriä.
Suomi jäi ilman mitalia MM-Pariisissa 2003
Suomen yleisurheilu rämpi yhdeksänsissä MM-kisoissa, sillä Suomi jäi Pariisissa 2003 tyystin ilman mitalia. Lähimpinä mitaleja hätyyttelivät keihäänheittäjät, sillä Mikaela Ingberg ylsi neljänneksi ja Aki Parviainen viidenneksi. Iloinen suomalaisyllätys oli 3 000 metrin estejuoksija Jukka Keskisalo, joka sijoittui yhdeksänneksi ja paransi ennätystään kahdesti. Kohtuullista tulostasoa esittivät myös Tepa Reinikainen ja Ville Tiisanoja, jotka työnsivät kuulassa sijoille seitsemän ja kahdeksan.
Pariisin kisoja ja Yhdysvaltojen menestystä varjosti dopinghässäkkä. Satasen ja 200 metrin mestaruudet voittanut Kelli White jäi kiinni modafiniili-piristeen käytöstä, tunnusti myöhemmin dopingin käytön ja menetti mitalinsa. Mestareiksi nousivat 100 metrillä Yhdysvaltain Torri Edwards ja 200 metrillä Venäjän Anastasia Kapatshinskaja.
Miesten 100 metrillä erikoisin episodi nähtiin toisissa alkuerissä, kun varaslähdön takia hylätty yhdysvaltalainen Jon Drummond ei halunnut ymmärtää kohtaloaan vaan asettautui radalle loikoilemaan. Hallitseva mestari Maurice Greene putosi puolestaan takareisivaivan hidastamana loppukilpailusta, jossa mestariksi juoksi Saint Kitts ja Nevisiä edustava Kim Collins ajalla 10,07.
Pika-aidoissa Allen Johnson liittyi kolmantena ja 1500 metrillä Marokon Hicham el-Guerrouj neljäntenä urheilijana samalla juoksumatkalla neljä maailmanmestaruutta voittaneiden kerhoon. Kaksi aiempaa olivat Michael Johnson ja Haile Gebrselassie. Etiopian Tirunesh Dibabasta tuli yleisurheilun MM-kisojen historian nuorin kultamitalisti naisten 5 000 metrin voitolla.
Kovinta tulostaso oli miesten kävelyssä, jossa taivallettiin ME-vauhtia. 20 kilometrin kävelyn voitti Jefferson Perez (1.17.21) ja 50 kilometrin kävelyn Robert Korzeniowski (3.36.03). Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF tosin hyväksyi ME-tulokset kävelyyn virallisesti vasta vuoden 2004 alusta lähtien. Vauhti oli rivakkaa muillakin kestävyysmatkoilla, kuten miesten ja naisten 10 000 metrillä. Voittajiksi juoksivat Kenenisa Bekele (26.49,57) ja Berhane Adere (30.04,18). MM-kisaennätys rikottiin kaikkiaan yhdeksässä lajissa.
Yhdysvallat kahmi Pariisistakin eniten mestaruuksia, vaikka Whiten käry pudottikin kultamitalien määrän yhdeksään. Venäjä vei seitsemän mestaruutta, mutta nousi 19 mitalillaan tilastokärjeksi Yhdysvaltojen saaliin pudottua 18:aan. Mitalitilaston kolmosmaa oli Etiopia, joka sivutti Kenian kestävyysjuoksun ykkösmaana.
Evilä kosteiden kotikisojen sankari 2005
Alkujaan vuoden 2005 MM-kisaisännyys oli myönnetty Lontoolle, mutta vuonna 2002 kisat siirrettiin Helsinkiin, koska englantilaisten suunnitelmat Picketts Lockin stadionin rakennustöistä olivat kariutuneet. Kisoja varten Helsingin Olympiastadionin itäkatsomoon rakennettiin katos loppuvuodesta 2004.
Yleisurheilun MM-kisat Helsingissä käynnistyivät 6. elokuuta kaatosateessa ja päättyivät 14. elokuuta pilvisen taivaan alla. Suomalaisittain kotikisat saivat mukavan päätöksen pituushyppääjä Tommi Evilän laittaessa pisteen Suomen yleisurheilun mitalittomalle kaudelle. Evilän pronssi oli suomalaisten ensimmäinen arvomitali sitten Münchenin EM-kisojen 2002.
Kotikisoissa kahdeksan parhaan joukkoon Evilän lisäksi ylsivät Tero Pitkämäki keihäässä (neljäs), Olli-Pekka Karjalainen moukarissa (viides), Paula Tarvainen keihäässä (kuudes) sekä Ville Tiisanoja kuulassa (kahdeksas).
Pistesijojen tuntumaan ei ollut suomalaisittain tungosta. Sijoille 9-16 ylsivät vain keihäänheittäjä Aki Parviainen, ottelija Jaakko Ojaniemi, kuulantyöntäjä Tepa Reinikainen, korkeushyppääjä Oskari Frösen, keihäänheittäjä Mikaela Ingberg ja miesten 4x100 metrin viestijoukkue. Iso osa suomalaisista urheili kaukana parhaasta tasostaan. Ennätyksiä tai kauden parhaita tuloksia jäi puuttumaan.
Helsingin kisoissa tehtiin kolme maailmanennätystä, kymmenen kisaennätystä sekä 18 Olympiastadionin ennätystä. Maailmanennätykset syntyivät naisten keihäässä (71.70, Osleidys Menendez), naisten seipäässä (501, Jelena Isinbajeva) sekä naisten 20 kilometrin kävelyssä (1.25.41, Olimpiada Ivanova). Kyseiset ME-tulokset ovat pysyneet voimassa ennen Osakan kisoja.
Yhdysvallat kahmi Helsingin MM-kisoissa ennätykselliset 14 kultamitalia. Kisojen pikamatkojen valtiaaksi nousi Yhdysvaltojen Justin Gatlin, joka voitti sekä 100 että 200 metriä. Gatlin jäi myöhemmin kesällä 2006 kiinni dopingista saman vuoden huhtikuussa järjestetyissä testeissä. Helsingin mestaruuksia käry ei kuitenkaan uhkaa.
MM-kilpailujen näytöslajeissa Markku Niinimäki heitti hopeaa pyörätuolikeihäässä. Leo-Pekka Tähti kelasi pronssia pyörätuolikelauksen 100 metrillä ja oli neljäs 200 metrillä.
Helsingin MM-organisaation budjetti oli 28,5 miljoonaa euroa, 30 miljoonaa vähemmän kuin kaksi vuotta aiemmin Pariisissa.
Tero Pitkämäen suuri päivä 2007
Vuoden 2007 MM-kilpailut järjestettiin toista kertaa Japanissa. Isäntänä toimi nyt Osakan miljoonakaupunki, joka oli hakenut myös vuoden 2008 kesäolympialaisia niitä kuitenkaan saamatta. Osaka jäi MM-kisojen ainoaksi isäntäehdokkaaksi Berliinin ja Budapestin vedettyä hakemuksensa pois.
Jos kaksi vuotta aikaisemmin järjestetyt Helsingin kisat muistetaan kaatosateistaan, niin Osakassa puolestaan kuumuus oli urheilijoiden ja katsojien kiusana. Pelätyt 40 asteen helteet väistyivät sentään kisakaupungista ennen avajaisia, mutta lämpömittari kohosi silti jo aamusta 30 asteen tienoille. Ei siis ollut ihme, että kävelymatkoilla ja maratonilla lukuisat urheilijat joutuivat turvautumaan ensiapuun.
Suomalaisittain kisojen huippuhetki osui päätöspäivään, kun Tero Pitkämäki vei keihäänheiton maailmanmestaruuden ylivoimaisesti. Pitkämäki oli varmistanut voiton jo toisen kierroksen 89,16 metrin heitollaan, mutta kiskaisi vielä viimeisellään komean voittotuloksen 90,33. Norjan Andreas Thorkildsenin oli tyytyminen hopeaan ja USA:n Breaux Greer nappasi pronssia. Tero Järvenpää oli kahdeksas ja Teemu Wirkkala 12:s.
Muuten suomalaisurheilijat eivät Osakassa juhlineet. Janne Holménin yhdeksäs sija maratonilla oli toki kunniakas suoritus, samoin kuin Jarkko Kinnusen ja Antti Kempaksen yltäminen sijoille 10-11 kävelyn kuninkuusmatkalla 50 kilometrillä. Olli-Pekka Karjalainen oli moukarinheitossa yhdeksäs karsiuduttuaan niukasti jatkokierroksilta.
Yhdysvaltain Tyson Gay oli pikamatkojen kiistaton kuningas voitettuaan 100 ja 200 metrin sekä pikaviestin mestaruudet. 400 metrillä Jeremy Wariner, LaShawn Merritt ja Angelo Taylor juoksivat jenkeille kolmoisvoiton. Yhdysvallat saavutti menestystä myös pidemmiltä matkoilta, kun kenialaissyntyinen Bernard Lagat kiri tuplamestariksi 1500 ja 5000 metrillä. Kun sekä miehet että naiset veivät täyspotin viestimatkoilta, ei ollut ihme, että USA vei mitalitilaston kärkisijan 26 mitalilla, joista 14 oli kultaisia. Pitkillä matkoilla juhlinut Kenia oli mitalitilaston toinen ja Venäjä kolmas.
Ruotsin Carolina Klüft voitti jo kolmannen perättäisen maailmanmestaruutensa seitsenottelussa ja rikkoi samalla Euroopan ennätyksen. Yhtään maailmanennätystä ei Osakan kisoissa nähty.
Maailmanmestaruuksista kilpailtiin Osakan hulppealla stadionilla puolityhjien katsomoiden edessä. Japanilaisyleisön innostusta vähensi isäntämaan heikko menestys: Reiko Tosan pronssimitali naisten maratonilla jäi Japanin ainoaksi.
Suomalaiset eivät mitaleilla juhlineet Berliinissä 2009
MM-Berliini oli suomalaittain pettymys. Pariisin kisojen tavoin suomalaiset jäivät mitaleitta. Pistesijojakin kertyi vain kolme.
Berliinissä nähtiin kolme maailmanennätystä, joista kahdesta vastasi Jamaikan vauhtikone Usain Bolt. 200 metrillä Bolt pinkoi ME-aikaan 19,19 ja satasella mies viiletti 9,58 sekuntia. Kolmas ME syntyi naisten moukarissa, jossa Puolan Anita Wlodarczyk kiskaisi 77,96 metriä.
Kisojen suurin yllätys nähtiin naisten seiväshypyssä, jossa olympiavoittaja ja ME-nainen Jelena Isibanjeva jäi kokonaan ilman tulosta. Samalla Puola nappasi MM-historiansa ensimmäisen kaksoisvoittonsa Anna Rogowskan ja Monika Pyrek.
Suomalaisten mitalit yleisurheilun MM-kisoissa kautta aikojen:
Helsinki 1983:
Kultaa: Tiina Lillak keihäs.
Hopeaa: Arto Bryggare 110 m:n aidat.
Pronssia: Martti Vainio 5000 m.
Rooma 1987:
Kultaa: Seppo Räty keihäs.
Tokio 1991:
Kultaa: Kimmo Kinnunen keihäs.
Hopeaa: Seppo Räty keihäs.
Pronssia: Sari Essayah 10 km:n kävely.
Stuttgart 1993:
Kultaa: Sari Essayah 10 km:n kävely.
Hopeaa: Kimmo Kinnunen keihäs ja Valentin Kononen 50 km:n kävely.
Göteborg 1995:
Kultaa: Valentin Kononen 50 km:n kävely.
Hopeaa: Mika Halvari kuula.
Pronssia: Mikaela Ingberg keihäs.
Ateena 1997:
Hopeaa: Eduard Hämäläinen 10-ottelu.
Sevilla 1999:
Kultaa: Aki Parviainen keihäs.
Edmonton 2001:
Hopeaa: Aki Parviainen keihäs.
Pronssia: Arsi Harju kuula.
Pariisi 2003:
-
Helsinki 2005:
Pronssia: Tommi Evilä pituus.
Osaka 2007:
Kultaa: Tero Pitkämäki keihäs.
Berliini 2009:
-
(MTV3-STT-Reuters-AFP)