Tarja, 48, toipuu alkoholismista päivä kerrallaan. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: hauta tai raittius, hän sanoo.
Tarja alkoi kärsiä ahdistusoireista jo alakouluikäisenä jouduttuaan koulukiusaajien kohteeksi. 14-vuotiaana hän löysi alkoholin. Viina helpotti pelkoja ja ahdistusta, ja Tarja alkoi käyttää sitä yhä enemmän. 17-vuotiaana hän joi jo pitkin viikkoa.
– Join sekä viikolla että viikonloppuisin. Saatoin karata useiksi päiviksi ryyppäämään. Vanhempani eivät osanneet puuttua asiaan.
Parikymppisenä Tarja huomasi odottavansa lasta. Viina sai jäädä kokonaan.
– Lopetin juomisen siihen paikkaan, sillä halusin terveen lapsen.
Lapsen isä ei ilahtunut raskausuutisesta, vaan pahoinpiteli Tarjan. Keskenmeno oli lähellä, mutta Tarjan onneksi raskaus jatkui normaalisti.
Paniikkihäiriö puhkesi
Tyttären syntymästä ehti kulua vain muutama päivä, kun Tarja sai ensimmäisen paniikkikohtauksensa ja luuli kuolevansa.
Tarja hakeutui lääkäriin ja sai käteensä voimakkaat rauhoittavat lääkkeet.
– Olin imettävä äiti ja kuljin täysin lääkesumussa. Se oli järkyttävää.
Viina palasi kuvioihin
Tyttären ollessa puolivuotias Tarja jäi yksin tämän kanssa.
– Mies muutti pois ja vei pyykkikoneet ja muut tavarat mennessään. Jouduin pyykkäämään käsin ja hoitamaan lasta. Koko ajan olin vahvoissa lääkkeissä. Lopulta paloin loppuun ja sorruin taas alkoholiin.
Tytär muutti isänsä luokse, ja Tarja jäi asumaan yksin. Vuodet kuluivat viinanhuuruisina. Koulut jäivät kesken, ja työpaikoista Tarja sai lopulta aina potkut.
– Tytärtäni tapasin kuitenkin säännöllisesti. En hylännyt häntä, mutta yritin hyvittää hänelle tilannetta ostamalla hänelle kaikkea. Se oli virhe, Tarja toteaa nyt.
Kuolemanpelko sai muuttumaan
Reilut kaksi vuotta sitten Tarja sai häädön pitkäaikaisesta asunnostaan. Keho alkoi olla lopussa, ja Tarja tunsi itsensä liian väsyneeksi edes ryyppäämään.
Terveyskeskuksessa kuullut sanat jäivät kaikumaan korviin.
– Hoitaja sanoi, että olen kohta ruumishuoneella. Olen aina pelännyt kuolemaa. Tajusin, että nyt oli aika lopettaa. Näin silmissäni avoimen haudan ja viinapullon. Vieressä näin tien. Tein valintani ja päätin kulkea tietä eteenpäin.
Tuosta päivästä lähtien Tarja on ollut raittiina. Tukiasunto, AA-kokoukset ja A-kilta ovat auttaneet pysymään päätöksessä.
– Olen saanut niistä paljon apua. Läheisiltä ei tosin ole tukea tullut. He kai odottavat koko ajan, että repsahdan taas.
Tarja kutsuu itseään alkoholistiksi, mutta kuivaksi sellaiseksi.
– Elän päivä kerrallaan. Tyttäreeni en tällä hetkellä pidä yhteyttä lainkaan, sillä välimme ovat huonot. Niin pahalta kuin se kuulostaakin, niin minun on helpompi olla raittiina ja pitää mieleni tasapainossa, kun en ole häneen yhteydessä. Alkoholisti lähtee helposti juomaan suuttuneena.
Yrittäminen ei ole mennyt hukkaan
Paniikkihäiriöön Tarja syö edelleen lääkkeitä. Hän käy myös viikoittain terapiassa. Kun ahdistus ja paniikki tunkeutuvat mieleen, Tarja ei enää tartu pulloon vaan soittaa mielenterveystyön valtakunnalliseen puhelimeen.
– Sieltä olen saanut hyvää tukea. Helppoa tämä ei ole ollut, mutta se palkitsee, kun saa herätä terveenä ja iloisena uuteen päivään. Yrittäminen ei ole mennyt hukkaan, kun saa elää vielä yhden päivän.
Studio55.fi/Tuuli Lindgren
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.