Raimo Lavikainen otti ensimmäisen tatuointinsa 40 vuotta sitten, ja sen jälkeen kuvat ovat alkaneet peittää hänen vartaloaan. Tatuoinnit tallentavat kuusikymppisen Raimon tunne-elämää ja ovat säästäneet miehen psykiatrikäynneiltä.
Vuonna 1972 tatuoiminen ei ollut Suomessa vielä laillista. Raimo Lavikainen teettikin ensimmäisen tatuointinsa ollessaan töissä kangastehtaassa Englannissa. Iltakävely Blackpoolin kaduilla johdatti tatuointiliikkeeseen, jossa kuva hakattiin ihoon saman tien.
– Se oli semmoinen, jonka kaikki tekee ensimmäisenä: kukkia ja nimiä, Raimo kuvailee.
Vaikka kuva ei ollut tarkkaan harkittu, tatuoinnista tuli hyvä mieli. Kesti kuitenkin useamman vuoden, ennen kuin Raimo otti seuraavan tatuoinnin.
– Sain tatuoinnista negatiivista palautetta. Ihmiset kysyivät, olenko ollut merillä tai suljetulla osastolla.
Raimo Lavikainen
Nyt tatuoinnit hyväksytään
Vuosikymmenten vaihtuessa tatuoinnit rupesivat saamaan enemmän hyväksyntää. Naisetkin ikuistivat itseensä perhosen kuvia, ja tatuoinneista tuli trendi. Raimokaan ei saa enää paheksuvia katseita kuin ehkä muutamalta vanhemman kansan edustajalta.
– Kun olen jossain shortseissa ja t-paidassa, saan olla rauhassa. Ja määrätyn alan ihmiset moikkaavat. Tatuoinnit antavat vahvuutta, ryhtiä ja uskottavuutta, Raimo summaa.
Tatuoinneista on jopa hyötyä. Raimon on pakko käydä kuntosalilla, ettei nahka löysty. Kaverit pohtivat joskus, miltä Raimon tatuoinnit mahtaisivat näyttää, kun tämä on 60. Raimo on saavuttanut 61 vuoden iän, ja tatuoinnit ovat vielä muodossaan.
– Nyt kaverit kysyvät: "Mitä sitten, kun olet 80-vuotias?".
Raimo uskoo, että niin vanhana eivät ulkonäköasiat enää huoleta. Hän on saanut rauhassa kuvittaa itseään, kunhan on pitänyt huolta, että kuviot peittyvät työvaatteiden alle.
Nuoret ihmiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita Raimon tatuoinneista ja tulevat katsomaan kuvia läheltäkin.
– Kun makaan uima-altaalla, skidit tulevat katsomaan kuvia ja lukevat minua kuin sarjakuvalehteä, Raimo kertoo.
Tatuoinnit kuvastavat tunteita
Useat tatuoinnit Raimo on ottanut hetken mielijohteesta, silloin vallitsevan mielialan mukaan. Hän ottaa kuvan, jos on todella hyvä tai todella huono olo.
– Takaisku täytyy kuitata jollakin. On tämä halvempaa kuin psykiatrilla käynti, Raimo toteaa.
Viimeisimmät tatuoinnit ovat Raimolle erityisen tärkeitä. Kuvasarja pohkeessa kertoo pienestä pojasta, jolla on toive. Häneltä on syntymästä saakka puuttunut puhekyky, ja hänelle on sanottu, ettei hän tule puhumaan. Pieni toivonkipinä kuitenkin kyti tiettyjen ihmisten ansiosta.
– Nyt viisivuotias poika on oppinut puhumaan pikku hiljaa. Tämä on tosi tarina, Raimo iloitsee.
Siinä missä toiset kirjoittavat päiväkirjaa, Raimo taltioi elämänsä tapahtumia ihoonsa. Kuvia alkaa olla jo riittävästi, eikä Raimo ota niitä enää hetken mielijohteesta. Kun iho vanhenee tarpeeksi, saa tatuoiminen riittää.
– Sitten lisäillään vain väriä ja korjaillaan nykyisiä tatuointeja, Raimo toteaa.
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu
Kuvat: Raimo Lavikainen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.