Metsästä hankittu ravinto sisältää jäämiä Tsernobylin ydinvoimaonnettomuudesta. Sienien säteily ylittää EU-alueen myyntisäännösten pitoisuusrajat.
Sieniä innokkaasti syövillä saattaa olla huolenaihetta, sillä syksyn herkut säteilevät edelleen vähemmän herkullista cesium-137:ää. Tätä radioaktiivista ainetta päätyi Suomeen vuoden 1986 Tsernobylin ydinvoimaonnettomuuden laskeumassa.
Cesiumin puoliintumisaika on 30 vuotta, mutta osa sienistä ylittää edelleen turvallisena pidetyt pitoisuusrajat.
Keskimäärin suomalainen saa sienistä vain murto-osan vuosittaisesta säteilyannoksestaan. Keskivertokulutukseksi on Säteilyturvakeskuksen mukaan laskettu 1,5 kilogrammaa sieniä vuodessa. Säteilyannokseen vaikuttavat kulutusmäärän lisäksi valmistusprosessi, syötävä sienilaji ja keruupaikka.
Käsittelyllä suuri vaikutus säteilyannokseen
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Arja Lyytikäinen sanoo, ettei ravintosuosituksissa ole erityisiä sienien käyttömäärään liittyviä suosituksia.
– Sienet lasketaan osaksi kasviryhmän suositeltavia tuotteita. Sienistä saatavan säteilyannoksen määrässä ratkaisevaa on käsittely, sanoo Lyytikäinen.
Sieniä liottaessa tai keitettäessä suuri osa sienten sisältämästä radioaktiivisesta cesiumista siirtyy veteen, joka viskataan ruoanlaiton jälkeen menemään. Näin sienistä poistuu 70–80 prosenttia cesiumista.
Mikäli haluaa päästä säteilystä tehokkaammin, käsittelyn voi toistaa, jolloin cesiumista häviää 90–95 prosenttia. Kuivatut ja suolatut sienet suositellaan liottamaan kylmässä vedessä yön yli. Itse kuivaaminen ilman liotusta ei vähennä cesiumin määrää.
Tuoreiden sienten liotus ei vähennä niiden cesium-pitoisuutta. Mikäli niitä liottaa kylmässä vedessä yön yli, säteilyannoksesta lohkeaa 70 prosenttia. Pakastettujen sienien radioaktiivisuutta voi vähentää puristamalla niistä sulatuksen yhteydessä nestettä. Irtoavasta nestemäärästä riippuen sienten cesium-pitoisuus voi parhaimmillaan puolittua.
Suosikkisienetkin säteilevät
Eniten radioaktiivista cesium-137:ää löytyy korvasienistä, rouskuista, orakkaista, kangastateista sekä mustavahakkaista. Mustavahakkaan cesiumpitoisuus on yleisesti yli riskirajojen myös niillä alueilla, joilla maaperän cesiumpitoisuudet ovat alhaisia.
Suomalaisten suosikkisieni – suppilovahvero – sijoittuu Säteilyturvakeskuksen listauksessa kakkoskastiin, mikä tarkoittaa, että suositusrajat saattavat paukkua, mikäli koriaan täyttää alueella, jonne cesium-laskeumaa tuli aikanaan merkittävästi.
Vähiten cesiumia on siirtynyt korva-, mesi- ja huhtasieniin, lampaankääpään, kantarelliin, tuoksuvalmuskaan sekä punikki-, voi- ja herkkutatteihin.
Laskeuma-alue vaikuttaa radioaktiivisuuteen
sienten laskeumakarttaKuva: Evira
Sienien keräämässä radioaktiivisuudessa on siis suurta paikallista vaihtelua. Varsinkin Pirkanmaalla, Hämeessä ja Kymenlaaksossa sienet säteilevät Tsernobylin ydinjätettä, kun taas Pohjois-Lapissa suurin säteilyn lähde on polonium. Metsäsienissä kun on myös luonnon omia radioaktiivisia aineita. Poloniumin lisäksi niistä löytyy uraania, radiumia, lyijyä sekä kaliumia.
Kaupasta ostetut sienet eivät säteile yli riskirajana pidetyn, joten niitä voi käyttää ravinnoksi huoletta.
Sekä Säteilyturvakeskus että Elintarviketurvallisuusvirastossa työskentelevä Lyytikäinen painottavat, että myös itse kerättyjä sieniä voi syödä ilman pelkoa.
– Korvasieniä ei kuitenkaan suositella raskaana oleville, imettäville eikä pikkulapsille, Lyytikäinen muistuttaa.
Lähde: Säteilyturvakeskus, Evira
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.