Suomen chilipääkaupungiksi perustellusti itseään kutsuva Tampere isännöi viikonloppuna Chilifest-tapahtumaa. Tulisen tapahtuman pääpiruna on Vuoden tamperelaiseksikin aiemmin tänä vuonna valittu Marko "Poppamies" Suksi.
Tapahtuma valtasi Keskustorin lisäksi myös vanhan kirjastotalon uudistetun puiston, jossa rokattiin Chilirockin tahtiin. Harvemmin sitä näkee yhtä paljon letitettyjä partoja yhtä aikaa! Polte jatkui festien iltaklubeilla live-tykityksellä. Näytteilleasettajat olivat laittaneet kystäkyllä ja suu poppasi pitkin matkaa maistiaisia keräillen. Mielenkiintoiseksi osoittautuivat iisimpi chilipipari sekä melkoisen tuliset salmiakkitoffee ja naga-mansikka -jäätelö. Aristin hiukan tuota tulisinta vaihtoehtoa. Se oli hauskan polttava, mutta pitemmän päälle ehkä liiankin. Habanerolla maustettu appelsiinijäde osoittautui kuitenkin liian miedoksi. Ihan jees silti. Moni ruokaisampi chilituote osoittautui joko liian mauttomaksi tai chili oli pelkkää pistävää polttoa ilman varsinaista makua. Paria poikkeusta lukuunottamatta. Moni tamperelainen ravintola oli laittanut festien ajaksi festitelttaansa ja päämajaansa chilimenun, josta hatunnosto.
Oma chilikokemukseni
Omat chilini ovat kasvaneet melkoisiin mittoihin. Yli puolimetrisissä kasveissa on kuitenkin vasta nyt alkanut näkyä hedelmän alkuja ja pelkään, että kesä loppuu liian aikaisin. Täytyy yrittää siirtää niitä jonkin ajan päästä ruukkuihin. Lajikkeet ovat melko iisit Jalastar ja Hot Lemon. Talven turvaksi ostin Suomen chiliyhdistyksen kojulta Hot Salsa -lajikkeen taimen, joka puski jo varsin hyvin chilinalkuja. Peukut pystyssä!
Kyselin samalla vinkkejä chilieni suojeluun ja neuvoksi annettiin varsin järkevältä kuulostaneet tuplaharsot tai kuplamuovi yöpeitteeksi. Harmi, että asumme jo arjet kaupungissa, joten tein kompromissin ja jätin chilit ikkunakannen alle. Sade pääsee parista jättämästäni raosta tarpeeksi sisään.
Itse käytän chiliä hyvin usein, mutta pääosin vain makuja avaamaan. Pieni ripaus rouhetta tai tuoretta chiliä toimii monessa paikassa. Aasialaisessa ruoassa sen rooli toki korostuu. Mielenkiintoinen ruoka on myös meksikolainen mole-pata, johon laitan 6-8 chilipalkoa, mutta se ei ole silti suklaan myötä tulista. Pidän chilin antamasta lisämausta. Habanero on mielestäni sellaisenaan liian tulista, jotta siinä olisi mitään nautittavaa. En viitsi kertoa tarkemmin elämäni ainoasta habanero-pizzakokemuksesta. Se kuuluu unohtumattomiin ruokamuistoihin. Sooseissa habanero kyllä toimii. Naga Morich on sitten toinen juttu. Makunsa kullakin. :)
Pihvin painosta poltetta
Chilifesteillä mitattiin myös umpihulluun suomalaiseen tyyliin chilinsyönnin maailmanmestaruudesta. Tehtävä oli syödä puolessa tunnissa niin paljon maailman tulisinta Naga Morich -chiliä kuin vain kroppa kestää. Aiempina vuosina on lavalla nähty melkoisia vatsantyhjennyksiä, mutta nykyään osallistujat ovat pro-tasoa. Chili pyrki jokaiselta kisaajalta jossain kohtaa takaisin, mutta kärkikolmikko onnistui nielemään satsin kunniansa sijaan. Voittajaksi polttomerkattiin tamperelaistunut Janne Kiviniemi uudella maailmanennätyksellä 203,22 g. Sivumaku onnittelee! Voitte havainnollistaa suoritusta popsimalla alkuun tuo 3,22 g sisuksiin. Taitaa Jannenkin hymy tosin hyytyä maanantaina... :)
Joka tapauksessa mahtava tapahtuma, jolle riitti silminnähden yleisöä. Tarjontaa voi omasta puolestani monipuolistaa entisestään. Tulkaapa käymään ensi vuonna, jos nyt missasitte!
Chiliharrastaja tai muu viherpeukalo, kerro ihmeessä kommenteissa vinkkejä chilin kotiviljelyyn! Otan kiitollisena vastaan.
