100-vuotias suosikkiveteraani tanssi Linnan juhlissa loppuun asti: "Ihmettelin ja pällistelin suuria herroja"

Tauno Hämäläinen kertoo MTV.fille nauttineensa itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla. 

– Ilta meni luonnekkaasti. Syötiin, juotiin, herkuteltiin ja laitettiin jalalla koreasti. Tyttärentyttären kanssa yritettiin siellä jalkoja asetella tanssilattialla. Minulla on vähän vanhat nuo puntit, niin enemmin siellä joukossa huojuttiin, tiskaamasta kotoaan tavoitettu veteraani sanoo.

Hämäläinen kertoo jutelleensa myös poliitikkojen kanssa Linnan juhlien tanssilattialla.  

– Ihmettelin ja pällistelin siellä suuria herroja. Niitä oli yhtenään siellä tanssipuolella. Siellä oli Timo Soini ja Mauri Pekkarinen ja monta muuta. Minä menin sinne porukkaan vaan sanomaan, että ”täällähän on tuttuja”. Juttu lähti siitä luistamaan. He olivat iloisia ja juttelivat.

Hämäläinen kiittelee, että Linnan juhlien järjestelyt oli hoidettu sotaveteraaneille sujuviksi. Hän kertoo saaneensa paljon apua pyytämättäänkin.  

– Äärettömän mukavaa oli, kun tämmöinen vanha sai siellä apua kaikkialla. Tämmöiselle vanhalle kääkälle avattiin ovi joka paikassa. Avusta ei ollut pulaa. Oli niin hirmuisen hyvin ohjattu ja hoidettu. Eihän sieltä valtavasta linnasta muutoin löydäkään kaikista huoneista ja käytävistä minne mennä. 

Hämäläinen juhli tiistaina lapsenlapsensa kanssa aina viimeisiin tahteihin saakka. 

– Kello taisi olla lähellä kello 23, kun juhlat alkoivat loppua. En edes huomannutkaan, että kello oli niin paljon. Tulivat hakemaan ja pääsin kotiin hengissä.

Hän kertoo hieman ihmetelleensä saamaansa huomiota Linnan juhlien jälkeen. Hänen puheensa sodasta ja positiivinen asenne keräävät kiitosta. 

– Meikäläisellehän se oli ihan tavallista arkipäivää. 

Hämäläinen sanoo, että nykyisin pidetään erikoisena sitä, kuinka sodan aikana syntyi niin suuri yhteishenki, jossa miehet ja naiset olivat valmiita uhraamaan henkensä.

– Se oli tämä meidän sivystys, johon kuului peruskoulu, silloinen kansakoulu. Silloin kaikki kulkivat rinta rinnan samanlaisina. Ei meitä eroteltu rikkaisiin ja toisaalta uskonto opetti siihen, että opetettiin käyttäytymistä ja välittämistä. Olot muuttuvat silmänräpäyksessä.

Tauno Hämäläinen muistelee tapausta jatkosodan alusta, jolloin hän joutui uhkaavaan tilanteeseen rintamalla Itä-Karjalassa. 

– Olimme vähän taempana huolehtimassa, jos oli jotakin mihin puuttua. Siellä mennessä töyräällä kanervikossa makasi kaksi puna-armeijan miestä maassa. He olivat haavoittuneita ja toinen yritti hamuta kivääriään ampuakseen meitä. Päästiin lähelle ja saatiin potkaistua kivääri kauemmas siitä.

Saatuaan vaarallisen tilanteen hoidettua Hämäläinen jäi sotatoverinsa kanssa vielä auttamaan haavoittuneita venäläisiä. 

– Kärpäsiä ja hyttysiä oli kamalasti heidän kimpussaan ja meissäkin kiinni. Meidän piti lähteä siitä eteenpäin ja nämä puna-armeijan kaverit makasivat maassa. Minä tai kaverini sanoi, että täytyy jotenkin yrittää auttaa. Katkoimme koivun oksia, joilla he pystyivät huitoa hyttysiä ja kärpäsiä pois. Teimme myös sammaleesta tyynyt heidän päittensä alle. Ei tullut mieleenkään, että olisimme pahaa heille tehneet, vaikka he olisivatkin alkuun ampuneet meidät heti. Lähtiessä toinen heistä sanoi ”kiitos”. 

Hämäläinen kiittelee koulutustaan siitä, että hän oli empaattinen venäläissotilaita kohtaan. 

– Se kumpusi juuri sieltä kymmenestä käskystä ja hyvistä tavoista, joita koulu opetti. Olimme enemmän ihmisiä, koska meillä oli toisenlainen pohja. Siellä oltiin yhtä miestä. Sen minä lasken meidän ansioksi. Siellä kansakoulussa jo opetettiin isänmaallisuutta. 

Ansioitunut Hämäläinen on myös osaava viulunrakentaja. Katso alta video, jossa Taunoa haastateltiin MTV Uutisiin viime kesänä.