Saku Koivu antaa haastatteluita harvakseltaan, mutta ikimuistoisesta vuoden 1995 maailmanmestaruudesta entinen Leijonakapteeni on aina valmis puhumaan. Mestarijoukkueen lämmin yhteishenki on Koivun muistoissa päällimmäisenä.
Suomen ensimmäisestä maailmanmestaruudesta tulee 7.toukokuuta kuluneeksi 20 vuotta. Tänään tulee täyteen kaksi vuosikymmentä Leijonien ikimuistoisen turnauksen alkamisesta. Suomi voitti Tukholman turnauksen loppuottelussa isäntämaa Ruotsin numeroin 4-1. Saku Koivu oli kultajoukkueen varakapteeni. Kiekkoeläkeläinen ei säästele ylisanoja turnauksesta puhuessaan.
– Aivan loistavat muistot siitä kokonaisuudesta on. Vuosien myötä muistot vaan paranee. Silloin nuorena poikana sitä vaan meni ja touhusi eikä oikein täysin ymmärtänyt saavutuksen arvoa, Saku sanoo MTV Sportille.
Vuoden 1995 maailmanmestaruus nosti suomalaisen jääkiekon suosion aivan uudelle tasolle.
– Mestaruus oli kulmakivi suomalaisessa kiekossa. Merkit menestyksestä oli ilmassa jo pari vuotta, mutta 1995 toi lopulta menestyksen. Se oli iso asia muillekin kuin vain jääkiekkofaneille, se oli iso juttu tietylle ikäryhmälle. Tavallaan sen merkityksen näki taas viime syksynä Helsingissä kun pelasimme hyväntekeväisyyspelin ruotsalaisia vastaan, turkulainen miettii.
– Olen ylpeä, että sain olla mukana, Saku sanoo selvästi tunnetta äänessään.
Mikä teki mestarijoukkueen?
Joukkue joka toi Suomelle pitkään odotetun ensimmäisen maailmanmestaruuden oli hyvä sekoitus erittäin kunnianhimoisia nuoria sekä hyviä konkareita.
– Tukholmassa osasimme vihdoin kääntää vaikeudet voitoksi, turnaus ei alkanut meiltä hyvin. Joukkueen runko oli ollut yhdessä jo pitkään, se kasvoi yhteen. Lillehammerissa ja Italiassa edellisenä vuonna pelasimme ehkä parempaa kiekkoa, mutta itseluottamus ei vielä niissä turnauksissa riittänyt, ei ollut vielä aika isoon menestykseen. Mestarijoukkue oli loistava sekoitus veteraaneja ja nuoria jotka olivat erittäin nälkäisiä.
– Siinä porukassa oli nimenomaan paljon nuoria pelaajia, jotka eivät tyytyneet pelkkään pelipaikkaan, he halusivat isoa roolia, TPS-kasvatti Saku muistelee.
– Ja sitten oli se erinomaisen hyvä yhteishenki. Olimme oikeaan aikaan parhaimmillamme, tahto puski läpi. Se oli koko ryhmässä johdosta pelaajiin. Mutta ei voi eritellä vain yhtä tai kahta syytä mitkä tekivät siitä joukkueesta parhaan.
Juti, Raipe, Hantta…
Mestarijoukkueen kokeneet pelaajat ottivat nuoret hyvin vastaan. Se oli hyvän yhteishengen perusta. Ehkä koko mestaruuden perusta.
– Siinä joukkueessa oli paljon persoonia. Juti (Timo Jutila), Raipe (Raimo Helminen), Hantta (Hannu Virta), Essi (Esa Keskinen), Jamo (Jarmo Myllys), ja niin edelleen. Me nuoret emme silloin ehkä olleet persoonia, mutta halusimme uralla ylöspäin.
Tukholmassa voitettu maailmanmestaruus oli Sakun uran iso voitto.
– Mulla ei ole toista MM-kultaa eikä tullut olympiakultaa. Torinon olympiaturnaus oli kovempi turnaus, mutta tunnepuolella Tukholma on isoin juttu. Urheilullisesti olen ollut kovemmissa paikoissa, kiekkoeläkeläisen elämää Etelä-Kaliforniassa viettävä Saku sanoo.
Koivu valittiin turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi ja Myllys parhaaksi maalivahdiksi. Maailmanmestaruuden jälkeen Koivu suuntasi NHL:ään ja Montreal Canadiensin riveihin. Keskushyökkääjän NHL-ura päättyi viime keväänä Anaheim Ducksin pelaajana.
Koivu on Suomen jääkiekkomaajoukkueen pitkäaikaisin kapteeni.
MTV Sport julkaisee ensimmäisen maailmanmestaruuden 20-vuotisjuhlan kunniaksi MM-kisojen aikana useita kultaisia muistoja.