20 vuotta sitten lenkillä ollut Azita Milanian löysi maan sisältä vauvan, jonka napanuora oli edelleen kiinni kehossa. Nyt hän sai tavata tuon vauavn uudestaan – aikuisena.
Video neuvoo, miten vauvaa elvytetään!
Vuonna 1998 Azita Milanian teki hölkkälenkillä karmivan löydön. Milanian oli juoksemassa, kun hänen koiransa kiinnostui kohdasta tien sivussa.
Hiekan alta paljastui pyyhkeeseen kääritty vauva
Milanian meni tutkimaan maata ja havaitsi lapsen jalat. Hän alkoi kaivaa.
Hiekan alta paljastui siniseen pyyhkeeseen kääritty vauva, jonka napanuora oli edelleen kiinni kehossa. Lapsi taisteli hengestään, kertoo Los Angeles Times.
Milanian hälytti sivullisen avulla apua. Lapselle hän supatti "älä kuole, ole kiltti, en koskaan jätä sinua, rakastan sinua".
– Hän tarttui kiinni ranteestani ja lakkasi itkemästä. Se oli hyvin tunteellista, Milanian kuvasi vuoden 1998 haastattelussa.
Mietti vuosikymmeniä, mitä pojalle mahtaa kuulua
Poika vietiin sairaalaan, ja hän jäi henkiin. Milanian vietti lapsen sairaalasängyn vierellä useita päiviä; hän ei adoptoinut poikaa itse, koska pelkäsi, että uutisissa suosiota keränneen tarinan vuoksi joku voisi helposti tunnistaa ja löytää lapsen ja aiheuttaa ongelmia.
Milanian olisi halunnut jatkaa yhteydenpitoa, mutta lopulta poika adoptoitiin. Heidän siteensä katkesi. Vuosikymmenten varrella Milanian mietti, mitä pojalle mahtaa kuulua.
Nyt, 20 vuotta myöhemmin, Milanian sai tavata pelastamansa pojan. Hän on nimeltään Matthew Whitaker.
Tapaaminen oli "unelman toteutuminen"
Whitaker kasvoi adoptioperheessä ja sai vasta 17-vuotiaana tietää, miten hänet oli löydetty viime hetkellä. Kaksikko tapasi tv-ohjelman kuvauksissa.
Kun Milanian näki Whitakerin, hän alkoi itkeä. Whitaker kutsui pelastajaansa "enkeliksi". Kuvat: Los Angeles Times
– Viimein, kaikki unelmani toteutuivat, Milanian kommentoi tilannetta.
Kaksikko kävi yhdessä paikassa, josta Milanian löysi Whitakerin vuosikymmeniä sitten. Paikan näkeminen sai Whitakerin vakavaksi.
– Tuo olisi voinut olla hautani, hän kommentoi.
"Olen elänyt mahtavan elämän"
Whitakerin elämää hänen ankea alkunsa ei pilannut.
– Olen täällä tänään. Olen elänyt mahtavan elämän. Minut adoptoitiin hyvään perheeseen. En voisi pyytää vanhemmiltani enempää, hän kommentoi.
Pojan hylkääjää ei koskaan löydetty. Whitaker ei mieti häntä.
– Jos paras ideasi oli jättää minut tänne, kiitän sinua (teostasi), koska et ollut henkisesti kykenevä kasvattamaan lasta, Whitaker sanoo.
Lähde: Latimes.com