Pitkää päivää töissä painava JR joutui miettimään elämänvalintojaan uudelleen, kun hänen 8-vuotias poikansa kuoli nukkuessaan.
Yhteisöpalvelu Linkedinissä nähdään yleensä työelämään ja uran rakentamiseen liittyviä julkaisuja. Amerikkalaisen JR Stormentin teksti on erilainen: sureva mies halusi jakaa työverkostoitumiseen tarkoitetulla alustalla tekstin, jolla kertoo katuvansa sitoutumistaan työhön.
Kahdeksan vuotta sitten JR sekä perusti yrityksen että sai kaksospojat, Wileyn ja Oliverin. Miehen mukaan kolme kuukautta sitten hän myi yrityksensä; kolme viikkoa sitten hän puolestaan menetti poikansa.
Mies otsikoi tekstinsä "on jo myöhäisempää kuin luulet".
"Olen pahoillani, minun pitää soittaa hätänumeroon"
JR sai musertavat uutiset palaverissa ollessaan. Hän istui neuvotteluhuoneessa 12 ihmisen kanssa, kun hänen puhelimensa soi.
– Minuutteja aiemmin olin myöntänyt tälle ryhmälle, että viimeisenä kahdeksana vuonna en ollut pitänyt enempää kuin viikon vapaata yhteen menoon, JR muistelee.
– Vaimollani ja minulla on sopimus, että jos toinen meistä soittaa, toisen täytyy vastata. Joten kun puhelin soi, nousin ylös ja kävelin heti ulos neuvotteluhuoneesta. Olin oviaukossa, kun vastasin: "Hei, mitä nyt?" Hänen vastauksensa oli jäätävä ja välitön: "JP, Wiley on kuollut".
JR ei voinut uskoa kuulemaansa. Vaimon piti toistaa karmiva viesti uudelleen. Sitten tämä totesi vain "olen pahoillani, minun pitää soittaa hätänumeroon".
Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.
Ei saanut nähdä lastaan tunteihin
JR alkoi kiirehtiä kotiin.
– Kun pääsin kotiin 12 minuuttia myöhemmin, kadunvieruksemme oli täynnä hätäajoneuvoja. Juoksin avoimen etuovemme läpi ja suoraan kohti poikiemme jakamaa makuuhuonetta, JR kuvailee.
Hän ei kuitenkaan saanut nähdä lastaan vielä tunteihin; paikalla ollut poliisi käsitteli makuuhuonetta lapsen yllättävän kuoleman vuoksi rikospaikkana, eikä perhettä päästetty sisään.
– Kun olin tunnin odottanut sokissa ulkona, sanoin aseistetuille, ovea vartioiville poliiseille, etten voisi enää odottaa. Minun annettiin mennä terassille kurkistamaan liukuoven lasin läpi. Poikani makasi sängyssään, peitto siististi päällään, hän näytti nukkuvan rauhallisesti. Painoin käteni lasia vasten ja menetin hallinnan, JR kuvailee.
"Pysyimme hänen vieressään, silitimme hänen hiuksiaan"
Kun perhe viimein pääsi huoneeseen, JR kertoo tunteneensa aavemaista rauhan tunnetta. Hän kävi makaamaan lapsensa viereen, tarttui tämän käteen ja kyseli poikansa ruumiilta, mitä tälle oikein oli tapahtunut.
– Pysyimme hänen vieressään ehkä 30 minuuttia ja silitimme hänen hiuksiaan, ennen kuin he saapuivat paarien kanssa hakemaan hänet pois. Kävelin ulos pidellen hänen kättään ja otsaansa ruumispussin läpi, kun häntä kärrättiin ajotiellämme, JR sanoo.
Viikkoja lapsensa kuoleman jälkeen JR keksi aina uusia asioita, joita hän katuu. Kuvituskuva.
Wiley kärsi epilepsiasta. Sairaus kuitenkin oli lääkäreiden mukaan lievää muotoa eikä siitä tulisi huolestua. Lääkäreiden mukaan epilepsia todennäköisesti paranisi itsestään pojan kasvaessa. Tila kuitenkin saattoi vaikuttaa Wileyn kuolemaan. Viralliset kuolemansyytutkimuksen tulokset saadaan vasta myöhemmin.
Isä katuu toimintaansa
Viikkoja lapsensa kuoleman jälkeen JR keksi jatkuvasti aina uusia asioita, joita hän katuu.
– Yleensä ne ovat toista kahdesta kategoriasta: asiat, joita toivon tehneeni eri tavalla ja asiat, joita suren, koska hän ei koskaan päässyt tekemään niitä.
Wiley oli elänyt hyvää elämää perheensä kanssa. Hänellä oli unelmia oman yrityksen perustamisesta; Wiley halusi myös isona naimisiin tytön kanssa, johon oli ihastunut.
– Ja sitten hän kuolee nukkuessaan sängyssään. Edellisenä iltana kaikki oli normaalisti. Wiley oli terve ja huomioiva. Meillä oli ystäviä ja heidän lapsiaan illallisella. Hypimme kaikki jättitrampoliinilla, joka oli ensimmäinen ostos taloon, jonka ostimme vain viikkoja aiemmin, JR kuvaa.
"Mitkään näistä asioista eivät nyt tunnu tärkeiltä"
Yöllä Wiley tuli vanhempiensa makuuhuoneeseen, koska hän ei saanut unta naapurissa olevien juhlien vuoksi. JR saattoi pojan takaisin tämän huoneeseen, peitteli tämän ja kumpikin meni nukkumaan. Wiley ei enää koskaan herännyt.
Poikansa kuolinpäivänä JR sen sijaan aloitti aamunsa ennen kuutta. Hän istui päivän mittaan useissa palavereissa, teki pyörätreenin ja puhui työpuheluita.
– Mitkään näistä asioista eivät nyt tunnu tärkeiltä. Lähdin tuona aamuna kotoa sanomatta hyvästejä tai tarkistamatta poikien vointia, JR sanoo.
Aamulla JR:n vaimo Jessica vain ajatteli, että uupunut Wiley nukkuu pitkään. Kun äiti viimein kävi herättelemässä lasta, tämän iho oli jo kylmä. Kuolinsyytutkijan mukaan Wiley oli ollut Jessican saapuessa kuolleena jo 8–10 tuntia.
JR joutui miettimään elämänvalintojaan uudelleen, kun hänen 8-vuotias poikansa kuoli nukkuessaan. Kuvituskuva.
"Älkää olko liian myöhään töissä"
JR ei ole palannut töihin. Hän pohtii, miten voisi suorittaa paluun niin, ettei myöhemmin joudu katumaan työlleen uhraamaansa aikaa.
– Moni teistä on kysynyt, mitä voisitte tehdä auttaaksenne. Halatkaa lapsianne. Älkää olko liian myöhään töissä. Kadutte todennäköisesti monia niistä asioista, joihin käytätte nyt aikaanne, sitten, kun aikaa ei enää ole, JR sanoo.
JR pohtii, kuinka moni varaa kalenteristaan aikaa lapsilleen samalla tavalla kuin palavereille tai työasioille.
– Jos tästä voi jotakin oppia, se on muistutus muille (ja minulle) siitä, ettei merkityksellisiä asioita saisi jättää väliin.
Järjestää nyt enemmän aikaa perheelleen
Kirjoittaessaan tekstiään LinkedIniä varten JR:n toinen poika, Oliver, pyysi isältään ruutuaikaa.
– Lakkasin kirjoittamasta ja kysyin, voisinko leikkiä hänen kanssaan. Hän oli iloisesti yllättynyt vastauksestani ja välillemme syntyi yhteys, joka minulta olisi aiemmin jäänyt väliin. Pienillä asioilla on merkitystä.
JR on lakannut lykkäämästä asioiden tekemistä. Ennen Wileyn kuolemaa kaksospojat olivat halunneet ostaa teltan. Wileyn kuoltua JR järjesti aikaa teltan ostamiselle ja retkelle perheensä kanssa.
Mies toivoo, että myös muut heräisivät etsimään yhteyttä läheisiinsä ja pohtimaan, mikä heille on tärkeää.
– Toivon, että tämän tragedian myötä alat ajatella, miten priorisoit omaa aikaasi.
LUE MYÖS: "Eihän se ollut mikään vauva" sanottiin, kun Jenny menetti lapsensa raskausviikolla 17 – puolen vuoden päästä hän synnytti myös kuolleet kaksostytöt
Lue kaikki lifestyle-aiheiset artikkelit!
Lähteet: Linkedin.com, Linkedin.com 2 ,Goldcoastbulletin.com.au, News.com.au