20 vuotta sitten uusi SM-liigajoukkue shokeerasi jättiläisiä, kunnes iski karmea kierre – "Osa pelaajista jäi istumaan jäälle"

Ennen Pelicansia Lahdessa oli edellisen kerran pelattu liigassa kaudella 1993–94, jonka päätteeksi Reipas putosi 1. divisioonaan. Reippaan tilalle Lahdessa tuli vuonna 1996 Pelicans, joka muutaman divarikauden nousi liigaan, päävalmentajanaan lahtelainen Kari Eloranta.

Pelicansin liigataival lähti 1999–2000 Elorannan komennossa liikkeelle komeasti. Heti avauspelissä Jokerit kaatui vieraissa maalein 4–1 ja toisessa ottelussa Tappara sai pöllytystä Lahdessa lukemin 8–2. Tuon jälkeen Pelicans ajautui kuitenkin synkkään kierteeseen ja pelasi 17 ottelua peräjälkeen ilman voittoa. Noista peleistä 14 päättyi tappioon, eivätkä lahtelaiset onnistuneet enää korjaamaan kurssiaan, vaan jäivät selkeästi sarjajumboiksi.

LUE MYÖS: Petteri Sihvonen povaa: Näiden Liiga-seurojen suhdanteet putoavat – "Päävalmentajan ja koko seuran kohtalo on heidän käsissään"

Runkosarjan 54 ottelusta irtosi lopulta vain kahdeksan voittoa. Pelicansin saldona oli 24 pistettä, kun viimeistä edellinen joukkue Ässät summasi 37 pinnaa.

– Meillä oli ollut ajatus, että olisi vasta vuoden päästä noustu, niin että olisi saatu kasvatettua ja vahvistettua koko organisaatiota. Nousu tuli vähän yllättäen. En tiedä, olisiko meillä ollut taloudellisestikaan isompiin muutoksiin varaa, mutta vaikka meillä oli hyviä poikia, se oli kokematon joukkue, Eloranta kertaa nyt MTV Urheilulle.

– Alussa tuli kaksi loistavaa voittoa, mutta minä olin kokematon ja joukkue oli kokematon, niin ehkä homma palasi alun jälkeen odotetuille urille.

"Kauden tulos ei valehtele"

Pelicansin ulkomaalaisvahvistuksina nähtiin kauden aikana latvialaishyökkääjä Aigars Cipruss, yhdysvaltalaishyökkääjä Brett Lievers, ruotsalaissentteri Mathias Bosson, ruotsalaispuolustaja Daniel Johansson, kanadalaissentteri Danny Gravelle, valkovenäläishyökkääjä Aleksei Lozhkin sekä slovakialaishyökkääjä Robert Tomik. Pelaajamateriaali oli kuitenkin kokonaisuudessaan heikko, ja Pelicansin riveissä luisteli reilusti toistakymmentä liigadebytanttia.

– Se on nousijajoukkueelle liikaa. Meillä oli silti erittäin hyvä henki koko kauden aikana. Vaikka tappioita tuli vaikka kuinka paljon peräkkäin, meidän joukkueemme yritti ja oli motivoitunut, sitoutunut ja nöyrä loppuun asti. Tehtiin se, mitä pystyttiin. Tasomme näkyi kuitenkin lopputuloksissa, Eloranta arvioi.

Pelicansia kutsuivat tylysti liigakarsinnat, jotka Juhani Tammisen luotsaama Oulun Kärpät vei nimiinsä 3–1. Edessä olisi putoaminen, paitsi että liiga sittenkin suljettiin ja siitä tehtiin 13 joukkueen osakeyhtiömuotoinen sarja entisen 12 joukkueen avoimen sarjan sijaan. Pelicans sai tämän myötä pitää sarjapaikkansa, mutta se eli ensi alkuun joukkue sillä ajatuksella, että alempi sarjataso kutsuisi.

– Muistan meidän kaikkien reaktiot. Osa pelaajista jäi istumaan jäälle ja nojaamaan laitaan. Pettymys oli ihan käsin tunnettavissa ja nähtävissä.

– Paljon spekuloitiin siitä, että joukkuemäärä tulee todennäköisesti lisääntymään ja kummatkin olisivat pelanneet seuraavalla kaudella liigaa. Me kuitenkin hävisimme ne pelit. Kärpät oli varma nousija ja me putosimme siinä vaiheessa.

Näin karuksi Lahdessa ei oltu osattu nousun jälkeistä kautta kuvitella.

– Lähtökohta ja tavoite oli, että pystyttäisiin kuitenkin sen verran hyvä kausi pelaamaan, että ei oltaisi viimeisiä. Kun oltiin KalPa pudotettu, sieltä ehkä jäi sellainen kutina, että voitaisiin paremmin pärjätä ja ei ehkä olla viimeisiä tai toiseksi viimeisiä. Ne olivat kuitenkin kolme peliä ja runkosarjassa oli 54 peliä. On totta kai ihan eri asia pelata pitkä sarja kuin muutama peli, joihin lähdetään hyviä onnistumisia alla. Ei kauden tulos mitään valehtele.

Mieli oli Pelicans-leirissä maassa. 

– Oulussa pelatun viimeisen ottelun jälkeen konkretisoitui meidän henkinen ja jollain lailla fyysinenkin tilamme. Olimme väsyneitä. Meillä oli erittäin rankka ja opettavainen kausi.

Parisen viikkoa myöhemmin Lahdessa pääsi kuitenkin ilmoille helpotuksen huokaus, kun kajahti varma tieto, että Pelicans saisi sittenkin pitää paikkansa laajennettavassa, suljetussa liigassa.

– Seurajohto oli panostanut menneeseen kauteen sen, minkä pystyi. Oli heille ja totta kai meille valmentajille ja pelaajille iso asia, että saatiin uusi mahdollisuus ja päästiin jatkamaan liigataivalta. Otettiin se erittäin positiivisesti vastaan.

Seuraava sesonki 2000–01 olikin jo Pelicansille huomattavasti parempi ja joukkue ylsi pudotuspeleihin runkosarjan seitsemänneltä sijalta.

– Meillä oli jo tietyllä lailla liigapelaajien runkoa ja saatiin hyviä vahvistuksia. Se ehkä kuvaa ensimmäisen ja toisen kauden eroa ja sitä, mitä liigassa pelaaminen vaatii.

"Turkoosi sydän sykkii"

Eloranta luotsasi Pelicansia vielä sesongin 2001–02. Hän on sittemminkin toiminut seurassa pariin eri otteeseen valmennustehtävissä, ja vaikka ei ole enää sitä valmentamassa, seura on lahtelaiselle kiekkolegendalle yhä tärkeä.

– Sanotaanko, että turkoosi sydän sykkii. Kyllä minä Pelsun ihmisiä olen vielä. Ei asiat ole muuttuneet. Pelejä käyn katsomassa ja jonkin verran valmentajien kanssa tapaan ja juttelen.

LUE MYÖS: SM-liigaseurojen pelaajabudjeteissa selviä eroja – kallein joukkue maksaa yli tuplat halvimpaan verrattuna

Eloranta uskoo viime kaudella puolivälieriin edenneen Pelicansin olevan Ville Niemisen valmennuksessa tälläkin sesongilla kärkikahinoissa.

– Joukkuehan on sinänsä eri, eikä saisi antaa liikaa painoa edelliselle kaudelle, mutta heillä on hyvä systeemi kaikin puolin, valmennuspuoli, fysiikkavalmennus ja muuta. Siellä on hyviä nuoria nostettu joukkueeseen muutaman vuoden aikana, ja nuoret ovat vastanneet siihen hyvin. Uskon ja toivon, että ainakin kuuden joukkoon runkosarjan loputtua on varmasti hyvät mahdollisuudet. Mutta tuleeko niin hyvä kausi, että ollaan jopa kolmantena kauden loputtua, se on aina pienistä asioista kiinni.

– Koko organisaatio on vahvistunut. Varmasti tulee hyvä ja mielenkiintoinen kausi myös tällä kertaa, entinen leijona- ja NHL-puolustaja Eloranta summaa.