USA, 2009. Ohjaus: Roland Emmerich. Käsikirjoitus: Roland Emmerich, Harald Kloser. Kuvaus: Dean Semler. Leikkaus: David Brenner, Peter S. Elliott. Musiikki: Harald Kloser. Tuotanto: Roland Emmerich, Larry J. Franco, Harald Kloser. Pääosissa: John Cusack, Amanda Peet, Oliver Platt, Danny Glover, Woody Harrelson, Liam James, Morgan Lily. Kesto: 159 min. Levittäjä: Walt Disney.
Roland Emmerich hyödyntää katastrofielokuvan konventioita niin perusteellisesti ja niin mahtipontisella tyylillä, että välillä ollaan erittäin lähellä genren parodiaa. Emmerich on aiemmin ohjannut myös tuomiopäivän tarinat Independence Dayn ja The Day After Tomorrown. 2012 on suuret tuhokuvat niputtava elokuva, jossa on typerryttävän huono käsikirjoitus. Mutta eihän tätä elokuvaa mennä katsomaan älyllisesti haastavan juonikudelman vaan komeasti toteutetun hävityksen vuoksi.
John Cusack näyttelee huuhaana pidettyä tieteiskirjailijaa ja epäluotettavaa viikonloppuisää Jackson Curtisia. Jackson vie lapsensa retkelle Yellowstonen kansallispuistoon. Yhdessäolo ei kunnolla ehdi edes alkaa, kun hän löytää salaisen tutkimuslaitoksen, jossa valmistaudutaan kohtaamaan aivan nurkan takana häämöttävä maailmanloppu. Tutkijat ovat vahvistaneet maailman tuhoutuvan muinaisen ennustuksen mukaisesti vuonna 2012, mutta kansalaishysterian välttämiseksi hallitus on päättänyt vaieta asiasta. Yellowstonen vuorilla asuva kummajainen ja radioprofeetta (Woody Harrelson) tuntuu olevan asioista parhaiten perillä.
Jackson Curtis pakenee koko elokuvan ajan perhettään sankarillisesti suojellen. Elämä on jatkuvasti kiinni sekunneista, sillä luonto on kova vastustaja. Maanjäristykset halkaisevat kadut, tulivuoret purkautuvat ja tsunamit pyyhkäisevät tasaisiksi maita ja maanosia. Pyhät muistomerkit, Eiffel-torni ja koko Vatikaani menevät näyttävästi säpäleiksi. Vain ilmateitse on mahdollista pelastautua. Mutta ei hätää, sillä Kate-äidin (Amanda Peet) uusi miesystävä, kiltti, vakaa ja tylsä Gordon (Thomas McCarthy), joka on ottanut vain pari lentotuntia, ohjaa pienkonetta kuin vanha tekijä sukkuloiden taitavasti sortuvien pilvenpiirtäjien välissä.
Hetkittäin hiljennytään seuraamaan, kuinka väistämätöntä loppuaan odottavat ihmiset (mm. Yhdysvaltain humaani presidentti) soittavat viimeisen puhelunsa tai lausuvat viimeisen rukouksensa. Nämä herkistelyn hetket ovat kuitenkin hätäisiä, sillä kuolema korjaa satoa kiivaaseen tahtiin. Hallitus on rakentanut atomiajan Nooan arkkeja, joihin on tarkoitus pelastaa osa ihmiskunnasta. Mitä enemmän rahaa, sitä parempi mahdollisuus on päästä arkkiin. Vaikka tilanne on moraalisesti kiintoisa, Emmerich ei hyödynnä siihen liittyviä jännitteitä vaan on jo suunnannut katseensa kohti seuraavaa suurta räjähdystä ja täpärää tilannetta.
Ketkä selviävät ja ketkä tuhoutuvat? Siinä katastrofielokuvien suosima arvausleikki. 2012 -elokuvassa ratkaisu on harvinaisen yllätyksetön. On toki selvää, että ydinperhe kestää mitä vain. Mutta Kate olisi kyllä voinut tirauttaa pari kyyneltä Gordonin vuoksi, nyt miesystävä vain katoaa tarinasta tunnejälkiä jättämättä. Keskeiseen henkilögalleriaan kuuluu myös venäläinen miljonääri, tuo pahan ja kylmän muukalaisen stereotyyppi. Katastrofielokuvan kliseitä mukaillen Emmerichiä kiinnostaa myös minikokoisen koiran kohtalo. Tehosteshowsta olisi helpompi nauttia, sen tukena olisi edes hitusen verran järkevämpi käsikirjoitus.
Katso elokuvan traileri .
Teksti: Minna Karila