Suomalaisen teatterin kivijalka ja uudistaja Ryhmäteatteri täyttää 50 vuotta. Ensimmäisenä valmistunut teos käsitteli ajan hengen mukaisesti Kuuban vallankumouksen sankaria Che Guevaraa. Yhteiskunnallinen ote on säilynyt, vaikka minkään aatteen lippuja ei enää liehutella.
Viime vuosien mestariteos on ollut virkamiehiä ja poliitikkoja oikealta vasemmalle sivaltanut Eduskunta-trilogia ja nyt suomitaan tylyllä tragikomedialla keskiluokan ahdinkoa.
Eduskunta-näytelmät olivat ankaraa taidetta, jossa lopputulos perustui tutkimukseen: pöytäkirjoihin, mietintöihin ja poliitikkojen puheisiin. Nyt juhlanäytelmäksi valmistuva Muodonmuutos liikkuu periaatteessa samojen teemojen äärellä, mutta yhden tavallisen keskiluokkaisen miehen näkökulmasta.
Keskiluokan Keijon kauhea kohtalo
Uuden näytelmän pohjana on Franz Kafkan novelli, jonka ensimmäinen virke lienee maailman kuuluisimpia avauksia: ”Kun Gregor Samsa eräänä aamuna heräsi levottomista unista, huomasi hän muuttuneensa suunnattomaksi syöpäläiseksi.”
- Meillä on pääosissa vakuutusmyyjä Keijo Saastamoinen, joka huomaa eräänä päivänä olevansa syöpäläinen. Hän jää työttömäksi ja ajautuu suomalaisen työllistämiskoulutuksen syövereihin, kuvailee ohjaaja ja käsikirjoittaja Esa Leskinen.
- Näytelmä kertomus keskiluokan hajoamisesta. Keijo on tavallinen, joten kuten pärjäilevä mies, josta tulee työttömänä yhteiskunnan syöpäläinen.
- Työttömyyshän on laiskuutta tai oma syy. Tilastoja siivotaan laittamalla työttömiä linnunpönttökursseille, joista ei ole mitään hyötyä, sivaltaa Leskinen.
Kuuden tunnin esitys puudutti näyttämölläkin
Ryhmäteatterin historia on täynnä suurteoksia ja yleisömenestyksiä. Suomenlinnan kesäteatteriin on tehty klassikoita: Tuntematon sotilas, Seitsemän veljestä tai kesien 1988 ja 1989 mammutti Taru Sormusten Herrasta. Esitys kesti kuusi tuntia.
-Olihan se jo puuduttavaakin. 60 esityksen jälkeen ei enää pystynyt antamaan mitään uutta. Yleisö onneksi vaihtui ja katsomon reaktioista saattoi hakea uutta iskua, muistelee Vesa Vierikko, Ryhmäteatterin tähtinäyttelijä jo vuodesta 1980.
Punaviiniä ja paskaa näyttelemistä
Esa Leskisen aikana on haettu koko ajan uusia suomalaisia näytelmiä; kantaesityksiä ja tarinoita, jotka ovat kiinni tässä ajassa. Teoksia on arvioitu muuallakin kuin kulttuurisivuilla – siis pääkirjoituksissa ja Arkadianmäen käytävillä. Mutta onko mitään oikeaa debattia syntynyt, kun suurelle osalle poliitikoista taide on vain ajanvietettä?
– Maamme nykyisen hallituksen sivistystaso on todella matala, kun nyt ihan suoraan sanon, hymähtää Leskinen ja kertoo taas yhden mykistävän esimerkin.
- Vasta äsken joku perussuomalainen kansanedustaja kirjoitti Facebookiin, että näyttelijät vain juovat punaviiniä, nostavat apurahoja ja näyttelevät sellaista, mikä ei ole totta. Että täyttä paskaa tehdään.
Headhunter ei auta, siis lääkitys kuntoon
Muodonmuutoksen Keijo Saastamoista esittää - kuinkas muuten - Vesa Vierikko. Työttömäksi jäävä Keijo makaa ensin sohvan alla odottamassa headhunteria, mutta menee sitten te-toimistoon ja saa rauhoittavia lääkkeitä, koska siellä toimii myös terveyskeskus.
-Ei tarvitse kuin astua tuohon kadulle, niin tällaisia ihmisiä löytyy yhä enemmän. Taiteilijan tehtävä on kommentoida ihmisen kohtelua ääneen – kuin narri, jolta ei sentään katkaista kaulaa. Koen tämän velvollisuutena ja vastuuna, pohtii Vierikko.
Paha juttu - pakko on nauraa
Ryhmäteatterin lavalle palaa myös jo 1980-luvulla siellä näytellyt Sari Mällinen.
-Hienoa on päästä taas mukaan. Täällä ei olla kyynisiä, vaan välitetään oikeasti ihmisestä ja osoitetaan se myös näyttämöllä. Ja sitä paitsi täällä on hauskoja työkavereita, jengi heittää jatkuvasti hyvää läppää.
Muodonmuutos on taas osoitus tavasta kertoa vakavista asioista myös koomisesti. Tragikoomisesti.
-Asiat ovat joskus niin rankkoja, että joillekin on pakko myös nauraa. Toivottavasti yleisössäkin aistitaan, että välitämme teatterissa oikeita tunteita - samoja, joita katsoja kokee. Se voi olla puhdistava kokemus, arvioi Sari Mällinen.
Leskinen lähtee Pitkänsillan yli
Esa Leskinen jättää ”Ryhmiksen” ensi keväänä 20 vuoden johtajuuden jälkeen. Hän siirtyy Kansallisteatterin ohjaajaksi hyvillä mielin ja kovasti haikeana.
-Ryhmäteatterilla ovat asiat kunnossa, talous on ok ja hyviä näytelmiä riittää. En halua nyt edes ajatella, miten kipeältä tuntuu sitten lähteä, mutta eteenpäin on mentävä.
Mutta eihän välissä ole kuin Pitkäsilta, tosin joidenkin mielestä se on todella pitkä. Ryhmis sijaitsee työläisten Kalliossa ja Kansallinen aivan cityssä.
-Minä asun Kalliossa – tässä aivan Ryhmäteatterin vieressä. Varmaan tulen täällä vielä käymään - elleivät heitä ulos.