Ville Viitaluoman piti auttaa vielä tällä kaudella HPK:ta, mutta seinä nousi pystyyn, kun lääkäri ilmoitti tylyn viestin. Nyt Viitaluoman on aika miettiä seuraavaa askelta elämässä.
Ylälaidan videolla Tulosruudun raportti lauantain liigakierrokselta.
Kun Ville Viitaluoma pelasi ensimmäiset ottelunsa HIFK:ssa kaudella 2000–01, joukkueessa pelasi sellaisia legendoja kuin Mika Kortelainen, Mika Nieminen, Marek Zidlicky, Kimmo Kuhta ja Jan Caloun.
HIFK:n kovaan edustusmiehistöön oli tunkemassa Viitaluoman lisäksi muitakin lahjakkaita nuoria, kuten Kim Hirschovits, Matias Loppi, Toni Häppölä, Joonas Vihko ja Carlo Grünn.
Viitaluoma oli vielä pienessä roolissa HIFK:ssa, mutta hän nautti olostaan.
– Oli hieno hetki päästä edustuksen mukaan. Olin niin sanotusti hetkessä kiinni, Viitaluoma muistelee.
Kun vuosi 2018 on kääntymässä kohti loppua, jääkiekkoilu ei kuulu enää Viitaluoman päiväohjelmaan – jos omien poikien kuljettamista treeneihin ei lasketa.
Viitaluoma joutui lopettamaan komean uransa 37-vuotiaana vasten omaa tahtoaan. Mieli olisi vielä kaivannut kaukaloon, mutta kroppa sanoi yhteistyösopimuksen irti.
Kotijoukkuetta auttamaan
HPK lähetti Viitaluoman lopettamisesta tiedotteen, jossa todettiin, ettei alaraajavammaa kyetä enää hoitamaan pelikuntoon.
Viitaluoma ei halua edelleenkään tarkentaa, millaisesta vammasta tarkemmin ottaen on kyse. Ja toisaalta, mitä se meille kuuluisikaan.
– Ei hitsariltakaan kysytä, että millainen vamma hänellä on, Viitaluoma hymähtää.
Fakta on se, että Viitaluoma joutuu jatkamaan taistelua, että hän saa jalkansa pelikuntoon elämän arkisilla areenoilla.
– Kovasti on paiskittu hommia ja yritetty kuntouttaa jalkaa. On tämä ollut aika raskasta aikaa, Viitaluoma myöntää.
– Tavoitteena on nyt se, että pääsen auttamaan kotijoukkuetta.
Upeita kokemuksia kiekkouralta
Viitaluoman puheista kuulee läpi, että lopettamisen käsittely on vielä kesken. Kysymykset uran kiintopisteistä saavat hänet mietteliääksi. Joka tapauksessa muisteltavaa riittää.
Viitaluoma pelasi SM-liigassa 745 runkosarjan ottelua. Hän voitti kaksi hopeaa (Bluesissa 2008 ja HPK:ssa 2010) sekä yhden pronssin HIFK:ssa 2004.
Viitaluoma teki liigaurallaan 168 ja antoi 251 maalisyöttöä. Hänen 419 pistettään riittää SM-liigan kaikkien aikojen pistepörssissä 43. sijalle. Kolmen pisteen päässä on tulokaskauden joukkuekaveri Mika Nieminen.
– Jääkiekkoura on tuonut upeita kokemuksia. Ensimmäiset liigapelit ja ensimmäinen kausi tulevat ainakin mieleen, Viitaluoma pohtii.
Viitaluoma ehti hakea elämänkokemusta Ruotsista, sillä hän pelasi kauden 2011–12 Luulajassa sekä vuodet 2014–16 Örebrossa.
– Ruotsin aika oli ihan huikeaa. Ja kokemuksen arvo nousee varmasti vielä ajan kuluessa. On hienoa, että sieltä on jäänyt perhetuttuja, joiden kanssa olemme edelleen yhteyksissä.
Viitaluoma pääsi pitkän leirityksen päätteeksi mukaan Suomen MM-joukkueeseen 2013. MM-kisoja hän pitää yhtenä uransa huippukohdista.
– Pääsin mukaan tietyllä tavalla puskista, mutta mielestäni olin ansainnut paikkani siinä joukkueessa.
Peli nopeutunut paljon
Viitaluomalla on perspektiiviä arvioida, miten huippujääkiekkoilu on muuttunut hänen ammattilaisuransa aikana. ”Vili” hymähtää kysymykselle, mikä antaa jo ymmärtää, että SM-liiga on erilainen sarja kuin 2000-luvun alussa.
– Silloin Suomessa oli paljon tshekkejä ja muita ulkomaalaisia, jotka olivat sen hetken ihan kärkipelaajia maailmassa, Viitaluoma muistuttaa.
– Peli on aivan erilaista. Jopa viiden viime vuoden aikana vauhti on kasvanut paljon, pelaajat ovat nopeampia.
D-junnupoikien autokuskina
Kun Viitaluoma siirtyi Bluesista HPK:hon syksyllä 2008, hän tuskin kuvitteli, että Hämeenlinnasta tulisi vielä jonain päivänä koko perheen pysyvä asuinpaikka.
Niin siinä kävi. Vaikka Viitaluoman ura loppui, perhe aikoo jäädä Hämeenlinnaan.
Viitaluoman perheeseen kuuluvat vaimon lisäksi 12-vuotiaat kaksoispojat sekä kymmenen ja seitsemän ikäiset tytöt.
– Kolme lapsista on syntynyt pääkaupunkiseudulla, mutta muuten he ovat viettäneet aikaansa pääosin Hämeenlinnassa. Isoin asia kotiutumisessa on ollut kuitenkin HPK. Siitä kasvoi tärkeä asia.
Viitaluoman lopettamisprosessi on vielä se verran kesken, ettei hän osaa sanoa, hakeutuuko hän vielä jossain roolissa jääkiekon pariin.
Kaksoispojat pelaavat HPK:n D-junnuissa, joten hallin liepeillä tulee ainakin pyörittyä.
– Haluan tukea nyt muita perheessä, kun minulla on enemmän aikaa.