Aaveiden jäljillä -ohjelman veljesten Jupe ja Marko Keskitalon lapsuuden ja nuoruuden kotitalossa Ruotsissa tapahtui heidän mukaansa paljon kummallisia asioita.
Uutuussarja Aaveiden jäljillä tuo suomalaisten yliluonnollisten ilmiöiden tutkimuksen televisioruutuihin. Ohjelman keskiössä on Aavedata, joka on yliluonnollisten ilmiöiden tutkimusryhmä, jonka ytimessä ovat veljekset Jupe ja Marko Keskitalo.
Vuonna 2011 perustettu ryhmä tekee tutkimusta pääasiassa historiallisissa kohteissa, joissa ihmiset ovat kokeneet paranormaalia toimintaa. Tavoitteena on taltioida ihmisten kokemia, paranormaaleja tapahtumia modernin teknologian avulla.
LUE MYÖS: Suuret tragediat kiehtovat yliluonnollisten ilmiöiden tutkijaa – uutuussarja paljastaa paranormaalit ilmiöt Suomessa
Keskitalon veljekset kohtasivat kumpikin omien sanojensa mukaan ensimmäiset yliluonnolliset kokemuksensa lapsuudenkodissaan Ruotsissa. He puhuivat ensimmäistä kertaa kokemuksistaan toisilleen kuitenkin vasta vuonna 2012, kun Marko liittyi Jupen perustamaan Aavedataan.
– Lapsena asuttiin talossa, missä oli tosi friikki meininki. Kaikenlaista tapahtui, Marko muistelee.
Kaksikon vanhempi isoveli muun muassa oli miesten puheiden mukaan eräänä iltana nähnyt toisen kerroksen ikkunassa tuntemattoman miehen, jota oli pelästynyt ja juossut pakoon alakertaan. Perheen äiti sen sijaan työnnettiin tarinan mukaan yläkerran tasanteelta rappuset alas, vaikka paikalla ei ollut ketään.
Ylipäätään kotitalon yläkerta oli paikka, jonne ei halunnut yksin mennä.
LUE MYÖS: 3-vuotias tyttö piirsi karmivan mielikuvitusystävänsä – kuvaus kauhistuttaa: ”Hän tulee tapaamaan minua vain öisin”
– Kuului ääniä ja oli tosi painostava meininki, Marko jatkaa.
– Siellä ei koskaan ollut yksin. Jos kotona oli itsekseen, yläkertaan ei menty. Sitten oltiin aina alakerrassa viettämässä aikaa, kunnes muu perhe tuli kotiin, Jupe toteaa perään.
Kotitalo ei edes ollut kovinkaan vanha, vaan rakennettu 70-80-lukujen tienoilla. Jälkeenpäin veljekset ovat miettineet erityisesti isoveljensä kokemusta vieraasta miehestä ikkunan takana, jossa kaiken järjen mukaan kukaan ei olisi voinut olla.
– Näkikö hän heijastuksen takaapäin, että siellä talon sisällä olisi hänen takanaan ollut joku, Marko miettii.
Kerran Marko joutui asumaan talossa yksin kahden viikon ajan. Tuona aikana hän ei pystynyt nukkumaan yläkerrassa omassa huoneessaan, vaan hänellä oli patja keittiössä. Yläkertaan ei Markon mukaan ollut mitään asiaa.
– Voin kompata tuon täysin: olin viereisessä huoneessa, enkä pystynyt nukkumaan siellä. Se oli joku jäätävä, pelottava tunne siellä.