Kolmekymmentäseitsemänvuotias urheilija palaa loppukesän polvileikkauksen jälkeen mäkihypyn pariin alkutalvesta ja on helmikuun MM-hiihdoissa molempien henkilökohtaisten kilpailujen paras suomalainen.
Tilanne kertoo paitsi Janne Ahosen poikkeuksellisista kyvyistä mäkihyppääjänä myös Suomen mäkihypyn tasosta.
- Eihän meillä hyvin mene missään tapauksessa mistään kulmasta katsottuna. Sehän nyt on ihan selvä juttu, Ahonen sanoi.
Henkilökohtaisella tasolla Ahonen kokee, ettei syytä huoleen ole, jos hän pysyy ehjänä ja saa kesän harjoiteltua.
- Toisten puolesta on vaikea sanoa, eikä minun kannata niitä miettiäkään. Sen parempaa jälkeä tulee, mitä paremmin keskityn omaani.
Ahonen ponnisti torstaina Falunin suurmäessä sijalle 19. Normaalimäessä hän oli 15:s ja siis siinäkin Suomen paras.
- Ei se tässä tapauksessa lämmitä. Jos olisin etukäteen tiennyt sijoitukseni, olisin toivonut, että joku suomalainen olisi edellä.
Perushinkkaaminen ei riitä
Suurmäen jättämää tunnelmaa Ahonen kuvaili vaisuksi. Hän hyppäsi 118,5 ja 122,5 metriä.
- Ensimmäisellä kierroksella varmaan se paras hyppy täällä isosta mäestä. Toisella tiesin, ettei se oma perushinkkaaminen riitä mihinkään. Ajattelin, että räjäytän kaikki mitä lähtee, mutta se lähti vähän väärään suuntaan ja tulos on toi, Ahonen summasi.
Tyystin pettyneeksi hän ei MM-Faluniin tunnustautunut.
- Kokonaisuuden voi laittaa pettymykseksi syksystä eteenpäin, mutta tähän kilpailuna ja puolitoistaviikkoisena ei voi olla pettynyt.
Ahosen lähtökohta oli sama kuin normaalimäkeen.
- Venymistähän se tarvitsee isoissa kisoissa aina ja varsinkin silloin, kun kaikki ei ole ihan kohdillaan. Mikään muu ei auta kuin onnistuminen oman tason ylärajalle ja siihenkin melkein tarvitsee vähän tuuria lisäksi.
Ahosen on määrä kiertää loppukauden maailmancupit. Kiertue jatkuu ensi viikonloppuna Lahdessa.
- Kuopiokin siihen vielä perään. Ja jos siellä Planicassa (lentomäki) pääsisi vaikka vähän pidempään kuin tuohon 117 metriin.