Tanja Huutonen
tanja.huutonen@mtv.fi
Salakuljettajat jättivat 16-henkisen perheen kallion kielekkeelle, josta ei ollut mitään pääsyä pois. Heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa, kertoo pelastusoperaatioon osallistunut Jaakko Heikkilä.
Suomalainen Jaakko Heikkilä oli hiljattain pari viikkoa vapaaehtoisena ruotsalaisessa pelastusoperaatiossa Kreikan saaristossa.
– Rankkaa, mutta opettavaista, sanoo Heikkilä MTV:lle ja muistelee kokemuksiaan.
Pelastustiimi tarkasti aina aamuisin Samoksen itärannan, sillä siellä oli usein joko rantaan jätettyjä pakolaisia tai kaatuneita kumiveneitä ja ruumita.
– Kerran löysimme 16-henkisen perheen kallionkielekkeeltä. Siinä oli isovanhemmat, lapset perheineen ja pari alle viisivuotiastakin. Asteita oli kymmenen ja vettä satoi. He olivat odottaneet pelastusta jo kolme tuntia.
Tämä perhe oli monen muun tavoin Syyriasta. Jokaisella oli reppu tai jotain pientä omaisuutta mukana. Salakuljetuksesta oli tiettävästi maksettu tuhansia ja lopputulos oli jäädä kallion kielekkeelle vain odottamaan, jos joku pelastaisi.
– Ei heillä ollut siitä poispääsyä. Annoimme heti vettä ja lämpimiä peittoja ja kuljetimme heidät vastaanottokeskukseen. Myöhemmin iltapäivällä kun kävimme siellä pelastusliivejä viemässä, tuli minua vastaan tyttö, joka kuului tähän perheeseen. Hän tuli moikkaamaan minua ja hymyili. Kuin olisi sanonut, että kiitos kun pelastit. Aika mahtava fiilis tuli, pohtii Heikkilä.
Monenlaisia kohtaamisia jää pelastajien mieleen. Niin rankkoja kuin kauniitakin.
– Kerran evakuoimme veneen, jossa oli 73 henkeä. Heidät oli jaettava kahteen pelastusalukseen. Yhdestä pariskunnasta mies meni toiseen ja nainen toiseen veneeseen. Nainen antoi käsilaukkunsa miehelle ja sanoi, että pidä siitä huolta. Mies puristi koko matkan tiukasti laukkua sylissään.
Heikkilä kertookin, että reissu oli opettavainen. Oli mielenkiintoista nähdä miten onnellisia ihmiset olivat päästessään Eurooppaan. Kuolleita hän ei joutunut merestä poimimaan.
– En onneksi, vaikka siihenkin oli varauduttu. Se olisi ollut vielä rankempaa, vaikka mielikuvaharjoitukset oli tehty. Kuulin, että meidän pelastusveneemme oli nyt viikonloppuna joutunut poimimaan vedestä sekä kuolleita että eläviä.
Samoksen saaren rannikot ovat turvapaikanhakijoille todella vaarallisia.
– On aina ihan tuurista kiinni, onnistuuko kumivene rantautumaan poukamille. Usein niissä oli jonkinlainen pikkumoottori, mutta polttoainetta oli annettu juuri ja juuri riittävästi. Me pelastimme ihmisiä rannasta ja varsinkin kauempaa mereltä ennen kuin veneet rikkoutuivat kallioihin, kertoo vapaaehtoistyössä ollut Heikkilä.
Matkan tarkoituksena oli kartoittaa Suomen Meripelastusseuran mahdollisuuksia tukea Ruotsin sisarjärjestön pelastusoperaatioita Välimerellä.
– Suomalaiset vapaaehtoiset voisivat jatkossakin toimia operaatioissa ruotsalaisten tai muiden vapaaehtoisjärjestöjen aluksilla, sanoo Seuran valmiuspäällikkö Jori Nordström.
– Omaa pelastusalusta emme näillä näkymin ole Välimerelle lähettämässä.
Ruotsin vapaaehtoiset ovat olleet pelastustehtävissä Välimerellä lokakuun 2015 lopusta pelastaen lähes 2000 ihmistä.
– Voisin lähteä uudestaankin. Koin tekeväni tärkeää työtä, sanoo Heikkilä.